Avainsana: Kaurismäki

Arvottomien lehdet

Arvottomissa luetaan lehtiä. Muistattehan sanomalehden: iso taiteltu A1-kokoinen valkoinen paperiarkki, jossa on mustaa tekstiä ja mustavalkoisia kuvia. Sellainen, josta saa helposti taiteltua biojätepussin – paitsi että ei 1980-luvun alussa taidettu puhua biojätteestä eikä jätteiden lajittelusta.

Vuonna 1982 ihmisten elämään mahtui joutohetkiä, jolloin ehti istahtaa alas ja lueskella lehteä. Nykyäänhän jokainen liikenevä sekunti kuuluu viettää taskutieturin ruutua tuijottaen riippumatta siitä, istuuko paikallaan vai käveleekö liikenteen vilinässä.

Sanomalehdet

Kohdassa 39.40 BaariBarin pitäjä Vasili viettää taukoa ikkunapöydässä Helsingin Sanomia lukien ja Koskenkorvaa naukkaillen. Vapaaseen tuokioon lienee syynä katusoittaja, joka karkottaa asiakkaat soittamalla saksofonillaan ”Mahleria” ikkunan takana jalkakäytävällä.
–Samaa tahtia loppuu myös raataminen. Eikö se ole hyvä?
–Minä pidän työnteosta.
–Olet aina ollut omituinen.
Hesarissa on iso Burberrys-vaatemerkin mainos.

Vähän myöhemmin (41.30) Manne hyökkää Kolmannen linjan hautaustoimistoon, jonka etuhuoneessa istuu työpöytänsä ääressä mies lukien lehteä kaikessa rauhassa. Manne ohittaa hänet kättään heilauttaen kävellessään rivakasti kohti toimistoa, jossa lyö Hagströmin komeasti pöydän yli.

Mannen ja Harrin kesäisen Volga-retken ensimmäinen etappi on sirkus Eldorado. Siellä, asumukseksi muutetun trollikan ovenpielessä, istuksii verkkarihousuissa ja aluspaidassa vapaapäivänsä rennosti ottava mies repaleinen sanomalehti vasemmassa ja olutpullo oikeassa kädessään (56.41). Hetkeä myöhemmin hän ilmestyy tyylikkäästi pukeutuneena ja paljastuu ruletinhoitajaksi.

Sanomalehtiä näkyy kuvassa silloinkin, kun niitä ei lueta. Niitä on luettu, ja luettuja lehden osia jätetty sinne tänne. Aivan alussa Mannen asunnossa, kun lähestymme puhelimen soittoon heräilevää Mannea, lattialla lojuu irrallisia Helsingin Sanomien sivuja. Kun Manne vetää puhelimen johdosta luokseen, näemme lähikuvassa osan radio- ja televisiosivuista (2.01). Vasemmalla sivulla on kolumni, mutta kolumnistin kasvokuvasta en oikein saa selvää. Lieneekö Jukka Kajava tai Helena Ylänen?

Kun Manne lähtee ulos, näkyy postiluukun alla kasa mainoksia, ja taitaa siinä jokunen sanomalehtikin olla (3.59).

BaariBarin tiskin lasireunus on päällystetty kahvinkeittimen kohdalta sanomalehdillä (6.57). Kummankin näkyvissä olevan aukeaman vasemmalla puolella on ilmoituksia, oikealla uutisia ja artikkeleita.

Manne soittaa baarin puhelimesta Harrille ja kuva siirtyy seurantalolle, jonka lavalla Harri soittelee ja laulelee yksinään. Salin lattialla on rypistyneitä sanomalehden sivuja (9.56). Onpa yksi lavan reunallakin. Iltamien jälkeen, kun Juippi heräilee eteisen tuolista, nähdään uunin edessä ilmeisesti sytykkeeksi varattu ryppyinen lehti (33.06).

Täydellisyyden vuoksi on mainittava vielä nämä: Villen huvilan lattialla gangsterien vierailun jälkeen lojuu kauppojen ilmoitusten täyttämä Helsingin Sanomien sivu, jonka yli Ville kaksi kertaa kävelee. Piskosen mökin nojatuolissa tikkataulun alla on ehkä paikallinen (Siilinjärvi) ilmaisjakelulehti tai iltapäivälehti (1.21.03). Kuopion kaupunginhotellin vastaanottotiskin lehtitelineessä on esitteitä ja lehtipinon päällimmäisenä Kauppalehti (1.23.56). Tampereen kauppahallin kahvilassakin vilahtaa lehtiteline markan pajatson vieressä, mutta merkille pantavaa on, ettei kahvilan pöydillä ole lehtiä (54.11).

Le Monde

Yksi lehti nousee Arvottomissa keskustelun aiheeksi. Ville lukee BaariBarin peräpöydässä Le Mondea, ja menossa on neljäs calvados-lasillinen (8.16).
–Lue tuo.
–Entä sitten?
–Silkkaa huijausta alusta loppuun!
–Onko sitä pakko lukea?
–Eikö totuus sinänsä merkitse sinulle yhtään mitään?

Mikä juttu on huijausta? Sitä arvaillaksemme meidän pitäisi tietää, mitä Le Monden numeroa Ville lukee.

Pysäytyskuvaa katsomalla ja vähän arvaamalla voimme olettaa, että etusivun suurin otsikko kuuluu ”M Mitterrand devant le Parlement de Jérusalem”.

Historiaa selailemalla opimme, että presidentti Mitterrand vieraili Israelissa 3.–5. maaliskuuta 1982. Hän puhui Israelin parlamentissa Knessetissä 4.3. Etsitään siis Le Monden arkistosta tuollaista otsikkoa.

Sitä ei löydy. Sen sijaan löytyy maaliskuun viidennen päivän lehdestä pitkä otsikko, joka on kokonaisuudessaan:

”Le dialogue suppose que chaque partie peut aller au bout de son droit ce qui pour les Palestiniens peut, le moment venu, signifier un État”. M. Begin: le soutien de Paris au ”principe d’un État palestinien” est le ”principal obstacle” à l’amitié franco-israélienne”. Le discours du président de la République devant la Knesset

Kun tämän tekstin tietää, huomaa, että sama lukee Villen lehdessä ison otsikon alla (olen selkeyttääkseni poistanut vähän välilyöntejä). Ranskan presidentti on siis sitä mieltä, että kunnollinen vuoropuhelu saattaa edellyttää tulevaisuudessa palestiinalaisvaltiota. Israelin pääministeri vastaa, että Pariisin tuki Palestiinan valtion periaatteelle on suurin este Ranskan ja Israelin ystävyydelle.

Kansallisfilmografiasta tiedämme, että Arvottomien talvinen kuvausjakso oli 15.2.–5.3.1982 (tämä tosin ilmoitetaan ennakkoarvioksi). Muistelen, että tuohon aikaan sai ulkomaisia sanomalehtiä Helsingin aseman R-kioskista ja Akateemisesta kirjakaupasta. Mutta onko saman päivän lehti voinut ennättää lentopostissa BaariBarin kuvauksiin? Vai olisiko aikataulu venähtänyt seuraaviin päiviin ja kioskista käyty ostamassa tuorein saatavissa ollut numero?

Mikä sitten on se sisäsivujen juttu, joka Ville Alfan mielestä on silkkaa huijausta? Sitä voi arvella sisällysluettelosta. Peter Handken haastattelu? Diplomaattien poistuminen Addis Abebasta? Marokon kuninkaan suunnitelma Länsi-Saharan kansanäänestyksestä?

Entäs aikakauslehdet? Niitä on vähemmän, ja käsitellään ensin helpoimmat eli mahdottomat selvittää. Mannen asunnossa on Harrin saapuessa kasa lehtiä flyygelin päällä kahden viinipullon lisäksi (43.53). Jyväskylän matkustajakodin aamukahvipöydällä on Harrin ja Mannen kiistellessä kiiltäväkantinen lehti, jossa pohjaväri on punainen ja lehden nimi valkoisella (1.13.40). ”Äläkä kolise!” Piskosen kumppani Taivainen käy hakemassa kupillisen kahvia ja asettuu sohvalle lukemaan kioskikirjallisuutta (1.19.13). Mutta onko kyseessä jokin romanttinen lukemisto vai kenties Jerry Cotton? ”Musiikkia!”

Seuraavissa auttavat taas pysäytyskuva ja verkon hakupalvelut.

Räjähde Brokdorf

Manne on hiiviskellyt salaa Hagströmin huvilaan, sillä hän aikoo siepata takaisin Edelfeltin taulun. Taulu on yläkerran työhuoneessa kassakaapin päällä. Portaita noustessaan Manne sytyttää huolettomasti savukkeen. Kuullessaan Hagströmin tulevan hän jättää palavan tupakan kirjoituspöydällä olevaan tuhkakuppiin ja piiloutuu. Hagström sytyttää valon, etsii kirjanpitonsa kassakaapista ottamastaan paperipinkasta, löytää, sammuttaa valon ja poistuu. Eikä tietenkään huomaa käryävää savuketta.

Työpöydällä on tuhkakupin vieressä lehti (47.07). Punareunaisen lehden tunnistaa heti Der Spiegeliksi, vaikka lehti ei kertaakaan näy kokonaan. Mutta sivun alareunassa on isolla ”Brokdorf”. Haku Der Spiegel ja Brokdorf tuottaa lehden numeron 8/1981 (15.2.1981). Kansijuttu kertoo Schleswig-Holsteinissa sijaitsevasta Brokdorfin ydinvoimalasta.

Ydinvoiman vastustamisella on Länsi-Saksassa pitkät perinteet, ja Brokdorfin voimalasta tuli toistuvien mielenosoitusten kohde. Voimalaa oli alettu rakentaa 1975, mutta jo seuraavana vuonna rakentaminen keskeytettiin. Keskeytys kumottiin vuoden 1980 lopussa ja rakennustöitä oli määrä jatkaa helmikuussa 1981. 28.2.1981 järjestettiin mielenosoituskiellosta huolimatta valtava sadantuhannen ihmisen mielenosoitus ja sitä estämään lähetettiin kymmenentuhatta poliisia. Väkivaltaa tuli ja parisataa ihmistä loukkaantui. Perustuslakituomioistuin totesi myöhemmin mielenosoituskiellon perustuslain vastaiseksi.

Voimala käynnistyi lopulta Tšernobylin jälkeen 1986 ja lopetti toimintansa vuoden 2021 lopussa, kun Saksa oli päättänyt luopua ydinvoimasta.

13 TV-kuuluttajaa

Eldoradon näytöksen päätyttyä Manne istuu Volgan kuljettajan paikalla ja selailee lehteä. Sirkuksen kohdalle äkisti pysähtyvästä Mersusta TOM-497 poistuu, kas kummaa, Veera. ”Saatanan liikemiehet!”

Mitä lehteä Manne lukee? Kansi vilahtaa filmissä vain sekunnin, mutta nimen ehtii ehkä huomata ja ruutu ruudulta katsoessa enemmänkin. Nimi on valkoisella, ”Aitta”. Siis Elokuva-Aitta. Kannen tausta on punertava ja siinä on useampi naishahmo. Googlen kuvahaku käyttöön, vuosien rajaus sen mukaan, milloin juuri tämä logo on ollut käytössä (1962–1967), ja aika pian löytyy numero 2/1964. Kansijuttu on nimeltään 13 TV-kuuluttajaa. Kannessa heitä on viisi, joista minä tunnistan ainakin Teija Sopasen.

Myöhemmin, Harrin ja Mannen riitaannuttua, Harri lukee takaistuimella jotakin lehteä (1.14.35). Se voi olla tämä sama, mutta voi olla muukin. Jyväskylän aamiaispöydän lehti voisi myös olla Elokuva-Aitta.

Vogue

Vielä yksi aikakauslehti esiintyy Arvottomissa, kannellaan. Tämä tapahtuu alussa, kun Manne on huomannut gangsterien auton Fredrikinkadulla ja puhelee häkkilinnuille: ”Huomenta, tytöt. Saattaapa olla, että joudun piakkoin matkustamaan.” Häkin takana ikkunasyvennyksessä on Vogue-lehden kannesta tehty taulu tai juliste (3.01). Kuvahaku auttaa taas. Kansi on vuoden 1980 elokuun Voguen, ja siinä on Gia Carangi Richard Avedonin ottamassa valokuvassa. Carangi oli tuolloin 20-vuotias ja malliuransa huipulla. Hänelle ei käynyt hyvin, heroiini vei rahat ja naisen. Hän lopetti mallina jo vuosi Arvottomien jälkeen 1983 eikä saavuttanut tähtien 27 vuoden ikää vaan kuoli vuotta nuorempana 1986 immuunikadon tuomiin sairauksiin.

28.8.2024
Siunattu teknologia – puhelin Arvottomissa

Eikö elämä ole vähän tylsää, kun mitään tietoa ei tarvitse enää odottaa? Kun kannamme mukanamme viestilaitteita, joilla saamme heti paitsi puheyhteyden minne tahansa, myös kaiken nykymaailman hälinän silmillemme ja korvillemme?

Mistä saadaan elokuvaan odottamisen, epätietoisuuden ja sattumanvaraisten kohtaamisten draamaa, kun kaikki kertovat toisilleen koko ajan, missä ovat ja mitä tekevät? Tai ehkä draama syntyykin nykyään loputtomasta kommunikaatiosta – en tiedä, kun en semmoisia elokuvia juuri näe.

Mika Kaurismäen Arvottomat (1982) ei voisi tapahtua nykyajassa. Sen ihmiset liikkuvat pitkin Suomea yksin, yhdessä, välillä eroten, sitten taas yllättävästi kohdaten. Kun tarvitaan yhteys muualle, pitää mennä puhelimen luo ja pitää vielä käydä niin, että langan toisessa päässä olevan puhelimen lähettyvillä on joku vastaamassa. Puhelimia on kotona, työpaikalla, puhelinkopeissa, syrjäisissä kyläkaupoissa ja jopa palovartiotorneissa keskellä korpea, mutta niiden välillä ihmiset voi tavoittaa vain sattumalta.

Valmistellessaan Arvottomia Mika ja Aki Kaurismäki lähtivät kiertämään Suomea samalla Volgalla, jolla elokuvan sankarit liikkuvat. He etsivät laitamia, katoamassa olevia paikkoja, sellaisia joihin elokuvan yhteiskunnan laidalle ajautuvat päähenkilöt todennäköisesti kulkeutuisivat. Näihin paikkoihin he kirjoittivat tie-elokuvan juonen.

Sittemmin moni elokuvan tapahtumapaikoista katosi tai muuttui tunnistamattomaksi. Jotkin säilyivät. Tapa, jolla ihmiset viestivät keskenään, mullistui noin viisitoista vuotta elokuvan jälkeen. Aineellisen ympäristön muuttumisen saattoi kahdeksankymmentäluvulla ennustaa, mutta kommunikaatioympäristön muutosta aavisti tuskin kukaan.

Haloo

(1.28) Elokuvan ensimmäinen ääni on puhelimen pirinä ja ensimmäinen vuorosana ”Haloo”. Manne herää hitaasti Harrin soittoon. Harri kutsuu Mannen samaksi illaksi iltamiin maalle. Arvottomien dialogi on puhelinkeskusteluissa vieläkin tyylitellympää kuin muu puhe, täynnä nokkeluuksia, sitaatteja ja nasakoita lopetuksia.

Manne lopettaa puhelun ”Noni”, siis jokseenkin ytimekkäämmin kuin nykyään on tapana. Nythän puhelujen viimeinen neljännesminuutti hoetaan ”moi, kiitos, no niin, joo, hei hei, moooi”, ennen kuin jompi kumpi uskaltaa painaa punaista nappia. Lähipiirissäni Mannen lopetusta ruvettiin tietenkin käyttämään, mutta muistan myös kömmähtäneeni: kerran en tajunnut veljeni noni-lopetusta lopetukseksi, vaan puhuin vielä kun kuulin naksahduksen luuristani.

Harrin numero on 2026. Epäilenpä, että Arvottomien puhelinnumerot ovat myös sitaatteja – joku saisi selvittää, mistä.

American Express – se olen minä

(9.33) Manne soittaa BaariBarista Harrille ja ilmoittaa tulevansa iltamiin. Tämä keskustelu on koko elokuvan tyylitellyin ja varmasti myös siteeratuin. Auf Wienerschnitzel.

Minulta meni viime yönä asunto

(12.23) Ravintolan keittiö: Tiina on puhelimessa, mutta emme kuule mitä puhutaan. Ilme on huolestunut. Myöhemmin käy ilmi, että hänet on jätetty eikä hänellä ole paikkaa minne mennä.

Noni

(13.03) Mannen tiskaaminen ravintolan keittiössä keskeytyy, kun tarjoilija kantaa hänelle puhelimen:
–Kuka se on?
–Mitä se minulle kuuluu?
–Olet oikeassa. Eipä kuulukaan.

Seuraa elokuvan ensimmäinen ikävä käänne. Mannen vastattua tutuilla sanoilla iloinen työmusiikki vaihtuu uhkaavaksi jyrinäksi. Mitään muuta ei sanota, ja sanomattomuuden vahvistukseksi Manne suihkuttaa luurin ja sitten koko puhelimen vedellä ja työntää ne lopuksi astioiden mukana tiskikoneeseen. Soittajaksi paljastuu synkeä nahkatakkiin ja nahkahanskoihin pukeutunut mies hämärtyvän teollisuusalueen puhelinkopissa. Hän hämmästelee kuulokkeesta tulevaa omituista ääntä ja lyö luurin ripustimeen. Sitten hän tulee ulos kopista ja kurvaa paikalta kahden muun gangsterin kanssa.

V niinkuin Verneri, A niin kuin Aatos. Kiitos.

(38.14) Gangsterit ovat pahoinpidelleet Ville Alfaa ja vieneet taulun. Ville aikoo poistua maasta, ja Manne varaa hänelle lennon Pariisiin.

Se on Tampereella

(49.09) Manne näyttää taulua kahdelle biljardihaille. Toinen heistä kirjoittaa taululle ostajan puhelinnumeron 36139. Tämä ottaa taulun kyselemättä.

Pysyisit kotona!

(1.10.44) Moottoripyöräpoliisi on pysäyttänyt matkalaiset tukkirantaan. Hän aikoo ottaa Veeran kiinni, mutta Harri pysäyttää hänet aseella uhaten. Manne repii johdot moottoripyörän sytytystulpista ja radiopuhelimesta.

Kello on puoli yhdeksän

(1.25.08) Manne on tilannut hotellihuoneeseensa herätyksen. Puhelimen pirinä herättää hänet omituisesta unesta, jossa hän kävelee aukealla paikalla Veeran kanssa.

Kuka Harri? Hän on kuollut

(1.34.41) Harri on haavoittunut ammuskelussa. Manne soittaa syrjäisen kyläkaupan puhelimesta sairaalaan tiedustellakseen hänen vointiaan. Uutiset ovat pahoja.

Siunattu teknologia!

(1.38.25) Kohtaus on hieno ja syystä kuuluisa. Manne ja Veera ovat paenneet poliisia ja gangstereita metsien keskelle autiotaloon, jonka vieressä seisoo palovartiotorni. Paikka on todellisuudessakin niin kaukana, ettei syrjäisempää löydy Lapin eteläpuolelta. Se on Kuhmon Juntinvaara, jonne päästäkseen pitää ajaa runsaat neljäkymmentä kilometriä itään Kuhmon keskustasta ja sitten vielä kahdeksantoista kilometriä metsätietä pohjoiseen. Itärajalle on kymmenen kilometriä, ja siinä välissä on Elimyssalo: koskematonta ikimetsää, soita ja lampia.

Laajoja metsäalueita valvottiin ennen kesäaikaan palovartiotorneista. Kun tornit rakennettiin korkeille paikoille, niistä näkyi joka suuntaan kymmenien kilometrien päähän. Palovartija saattoi siten havaita alkavan metsäpalon savun hyvissä ajoin ja hälyttää sammutusväen. Sitä varten tornissa tietenkin oli puhelin.

Manne huomaa torniin johtavan puhelinlangan, kiipeää ylös – ja siellähän puhelin on. Hän haluaa tilata puhelun Pariisiin, mutta saa kuulla, että sinne pääsee nykyään suoraan: siunattu teknologia!

Puhelin soi Villen hotellihuoneessa Pariisissa, ja kurkien huudot vaihtuvat suurkaupungin liikenteen huminaan. Vastakohta ei voisi suurempi, varsinkaan kun Villellä ei ole aavistusta, mistä Manne soittaa. Puhelu menee taas pian elämänfilosofiseksi väittelyksi, mutta sitten poliisihelikopteri ilmestyy pörisemään tornin viereen. ”Nähdään pian”, Manne lopettaa.

Sinä olet vielä mukana

(1.45.13) Manne istuu baaritiskillä ja soittaa Mitjalle tiedustellakseen, missä Hagström on.

Kiitos viimeisestä

Hagström on kaksi kertaa aikeissa soittaa puhelimella, mutta kumpikin yritys keskeytyy Mannen hyökkäykseen. Ensimmäisellä kerralla (41.40) hän lentää hautakiviliikkeeseen syöksyvän Mannen iskusta komeasti kirjoituspöydän yli luuri kädessään ja puhelin perässään. Tämä on hieno toimintakohtaus, jonka suosittelen katsomaan hidastettuna tai ruutu ruudulta!

Toinen yritys (1.46.54) on Hagströmin viimeinen teko. Hän istuu hotellihuoneessaan, laskee konjakkilasin pöydälle ja tutkii puhelinluetteloa. Manne työntää liukuoven sivuun, astuu huoneeseen, ja neljä laukausta kajahtaa.

Ajat ovat DVD-version mukaan.

Elimyssalo

5.7.2019
Hagströmin huvila

Arvottomat-elokuvassa gangsteri Hagströmin huvilaa esittää Itä-Helsingin Vuosaaren Uutelassa sijaitseva Villa Vuosanta, entinen Villa Karstén (23.3.2019: tämä ei aivan pidä paikkaansa: lue kommentista Henrik Karstenin oikaisu). Vuonna 1900 valmistuneen jugendhuvilan arkkitehdit ovat maineikkaat Gesellius, Lindgren ja Saarinen. Nykyään kiinteistön omistaa Helsingin kaupunki, ja yksityinen yrittäjä vuokraa sitä juhla- ja kokouskäyttöön.

–Sä et siis halua mua mukaan? –En.

Olen muutaman kerran käynyt portilla kurkkimassa, mutta en ole uskaltautunut peremmälle, kun en ole oikein tiennyt miten yksityistä aluetta paikka on. Jos siellä vaikka asuukin talonmies tai meneillään on juhlat. Tällä kertaa portti oli auki ja talo vaikutti hiljaiselta, joten kävelin rauhallisesti pihaan valmiina selittämään kulttuurimatkailuni luonteen.

–Kis kis, Manu! Onko Manu mersun alla, onko, Manu?

Harri jää Volgaan odottamaan, kun Manne hiipii salaa huvilaan aikeenaan kaapata taulu takaisin. Sattumoisin meneillään on vakava neuvottelu Hagströmin ja hänen paremmin menestyneen kollegansa välillä. Manne suorastaan kerjää kiinnijäämistä kolistelemalla pimeässä keittiössä ja jättämällä savukkeen käryämään yläkerran huoneen tuhkakuppiin, juuri kun Hagström tulee käymään kassakaapilla. Lopuksi hän hyppää räystäältä salin ikkunan editse taulu kädessään vain sekuntia myöhemmin kun pomo on kääntynyt pois ikkunasta.

–Minua pyydettiin varoittamaan sinua. Nyt olen sen tehnyt, siinä kaikki.

Hyppykuvan ottaminen ei onnistuisi nykyään, sillä suoraan ikkunan ja tikkaiden edessä kasvaa tuuhea poppeli. Tai ehkä laajakulmalla aivan puun juuresta.

Manne pääsee häipymään huomaamatta ja esittelee taulua seuraavana päivänä kahdelle biljardihaille Vallilassa.

Hagströmin hiekkaranta, Vuosanta

Mahtoiko Hagström useinkaan ehtiä nauttimaan upeasta merimaisemasta? Ehkä kymmenen vuotta aiemmin, mutta kymmenen vuotta on pitkä aika.

Vakavia kokouksia pidettiin myös vuonna 1982.

27.9.2015
Kontiomäki

Olen ottanut kuvan Kontiomäen asemalla kesällä 1982 ilmeisesti odotellessani työtoverieni kyytiä metsänmittaushommiin. Mitä saattaa päätellä ajankohdasta, paikasta ja kuvan keskellä häämöttävästä kulkuneuvosta? Paljonkin!

Tuona kesänä kuvattiin Kainuussa Arvottomat-elokuvaa, ja tämä kuva saattaa kytkeä minut sensaatiomaisella tavalla elokuvan tapahtumiin. Olen aikaisemmin kirjoittanut Arvottomien junista ja erään tärkeän seisakkeen nykytilasta. Melkein elokuvan lopussa Manne hyvästelee Veeran tuolla seisakkeella lähtiessään viimeisen kerran tapaamaan Hagströmiä.

Tässä kuvassa on aamupäivä, ja etelän suunnasta saapuu asemalle lättähattu, joka on matkallaan Pohjois-Karjalasta Kainuuseen pysähtynyt Juurikkalahdessa. Ja erittäin mahdollisesti ottanut sieltä kyytiinsä Veeran.

21.2.2014
Arvottomat: pysäköintiluola ja gangsterit

Tuli tänään asiaa Itä-Pasilan virastoihin. Oli siinä hiukan aikaa sekä ennen että jälkeen asioinnin, joten katselin vähän ympärilleni.

Ihan vieressä näytti olevan Opastinsilta, jonka katukilpi vilahtaa Arvottomien kohdassa 10.55 Mannen ajaessa Volgansa työpaikan pysäköintihalliin. Opastinsilta on oikeastaan ylätason kävelykatu, eikä autojen alamaailmassa ole varsinaisesti samannimistä katua. On vain kiinteistöjen kellareihin johtavia ajoramppeja. Maanpäällinen poikkikatu, jolta Arvottomien kohtaukseen ajetaan, on Kirjurinkatu. Luolan sisäänkäynnin katukilpeä ei enää ole.

Noustaas hiukka rauhallisesti ylös

Tasanne, johon työhöntulokohtauksen autolla ajo päättyy (11.11) ja jossa myöhemmin (15.47–19.20) Hagström apureineen uhkailee ja pahoinpitelee Mannea, sijaitsee jättimäisen harmaan Pasilan virastokeskuksen alla. Tätä kautta kulkee rakennuskompleksin huoltoajo, ja tasanteelta lähtee useita ajoluiskia vieläkin alempana sijaitseviin halleihin.

Ei taida tänään löytyä banaaneja

Tajusin vasta nyt, kun tarkastin kuvakulmia uudestaan elokuvasta, että gangsterikohtauksessa Mannen Volga on tämän kopin edessä nokka kuvan vasempaan laitaan päin ja Hagströmin auto (NC-97) tulee kuvan katsomissuunnasta alas halliin ja pysähtyy Volgan tälle puolelle. Suuri osa kohtauksesta on kuvattu kopin edestä ylös ajotien suuntaan eikä päinvastoin, niin kuin olin muistellut.

Ensi kerralla emme ole yhtä ystävällisiä

Jos olisin mennyt kopin eteen kuvaamaan ajotietä, olisin saanut saman kuvakulman kuin elokuvassa. Täältä saapuvat Hagström ja Mitja (16.17), tänne gangsterit myös häipyvät jätettyään Mannen virumaan Volgan konepellille (19.06).

Kohtauksessa on käytetty noin neljää pääasiallista kuvakulmaa, niiden variaatioita ja lähikuvia. Yhteensä kamera on ollut ehkä vajaassa kymmenkunnassa paikassa.

Pasilan virastokeskus, huoltoajo

Lopuksi vielä paikan sisäänkäynti ulkoa päin. Tämä näkymä ei esiinny elokuvassa. Mutta kuka tietää, mikä ääniefekti on elokuvan kohdassa 15.59, heti veitsen napsahduksen jälkeen?

11.11.2011
Juurikkalahti

Pohjoiseen

Käytöstä poistetut rautatieseisakkeet eivät ole juuri minkään näköisiä. Viitat ja nimikilvet on viety pois ja laiturit kaivettu kaivinkoneella ylös, niin että niiden muinaista sijaintia saa arvailla. Koivikko peittää maisemaa, ja itse ratapenkkakin työntää heinää ja männyntaimia. Täällä tosin tienreunat on niitetty: entisen seisakkeen kautta kuljetaan rannassa oleville mökeille ja laitureille. Toinen raide on purettu, joten puutavaran lastaus lienee päättynyt lopullisesti. Sisääntuloteiden haarassa on jätekeräilypiste, jota valvoo videokamera.

Ilma on lattean pilvinen, joten valokuvaajan on yritettävä taikoa kuviin eloa värikylläisyys- ja kontrastinappuloilla. Paikan oma taika on näkymättömissä, mutta asiantunteva kulkija tietää, miten sitä voi yrittää manata esiin. Niinpä resitoin ulkomuistista ääneen: ”Juna tulee aivan kohta. Onko sinulla rahaa?” ”On riittävästi. Mikset sä voi ottaa mua mukaan?” ”Tämä on sellainen asia, joka minun täytyy hoitaa yksin. Mutta odotan sinua Pariisissa, pohjoisella rautatieasemalla, kesäkuun viimeisenä päivänä kello 18. Tuletko?” ”Yritän.”

Resitointi näyttää onnistuvan, sillä pilvet rakoilevat ja aurinko valaisee maisemaa synnyttäen varjoja ja kirkastaen värejä. Popliinitakkinen ja huivikaulainen Matti Pellonpään haamu ilmestyy radan reunaan ja tähyää ääneti pohjoiseen kaartuvaa rataa. Olen kuulevinani kiskobussin moottorin äänen ja taidan myös haistaa dieselin katkun. Tuntuu sopimattomalta jatkaa kuvaamista, joten pakkaan kameran reppuun ja lähden polkemaan kohti pohjoista.

Etelään

Tässä vielä paikan sijainti Kansalaisen karttapaikassa ja Googlen kartoissa.

9.7.2009
Arvottomien junat ja rautatiet

Arvottomissa liikutaan yleensä henkilöautolla, mutta junalla matkustetaan silloin, kun henkilö poistuu kuvasta väliaikaisesti ja jäämme odottamaan hänen paluutaan jossakin tulevassa kohtauksessa. Junakohtaukset ovat myös huomionosoitus katoavalle Suomelle: rautateiden paikallisliikennettä vähennettiin 1960-luvulta lähtien ja suuresta osasta maata se hävitettiin viimeistään 1980-luvulla. Dm7-kiskobussit lopettivat säännöllisen liikenteen vuonna 1988, ja vain toinen Arvottomien 1982 kuvatuista lättähattukohtauksista on aidosta tilanteesta.

Alun ilmakuvassa nähdään Helsingin länsisatama ja sen moniaalle haarautuvat raiteet täynnä tavaravaunuja. Tarkkaan katsoen erottuu vanhoja mustia ja ruosteenruskeita vaunuja, joita ei ole näkynyt radoilla enää vuosiin. Itse Jätkäsaaren tavarasatamakin on lakannut juuri äskettäin olemasta, ja satamaratakin on purettu. Hietalahden altaan kääntösillasta ajoin itsekin museoajelulla vielä taannoin:

Lättäajelulla 16.6.2005

Elokuva sisältää myös muita kuin kuvallisia viittauksia rautateihin. Mannen työpaikan osoite on Opastinsilta (kohdassa 10.56) Itä-Pasilassa, missä kadunnimet ovat rautatieaiheisia. Eldorado-sirkuksen johtaja Carlos kertoo syntyneensä idän pikajunassa Bombayn ja Delhin välillä (59.42).

Mannen ystävä Ville Alfa asuu Linnunlaulussa talossa, jonka ohitse kulkee junia alati. Molemmat Villen luona tapahtuvat kohtaukset alkavat junan ohiajolla. Talvikohtauksessa, jossa gangsterien hakkaama Manne tulee Villen luokse katsomaan tämän hankkimaa taulua, talon ohittaa Helsinkiin päin matkalla oleva M-juna, jossa on etummaisena Sm2 ja takimmaisena Sm1. Ääniraidalla kuullaan junan torven tööttäys, vaikka eivät junat tuossa kohdin oikeasti huutele. Siinähän kävisi jatkuva soitto muuten.

Toisen kerran Manne tulee käymään Linnunlaulussa (35.55) keväällä juuri sinä päivänä, kun Harrin on määrä saapua. Edellisessä kohtauksessa Harri on juuri lähtenyt matkaan, ja kuva siirtyy Helsinkiin tyylikkäästi junien välityksellä. Samalla talon ohittaa Dr14 numero 1853 (Lokomon valmistetta vuodelta 1970) perässään muutamia avovaunuja, ilmeisesti matkalla vaihtotöihin satamaradalle. Kaksi junamiestä istuu etummaisessa vaunussa.

Elokuvan loppupuolellakin nähdään vielä tavaravaunuja. Manne tähyilee apatiittikaivoksen jätevuoren päältä, ja kaukana alhaalla raiteilla seisoo kemikaalivaunuja (1.17.39).

Harri sanoo iltamissa (30.24): ”Hyvä on. Minä saavun toukokuun 20. aamujunalla.” Niinpä hän nousee Dm7 numero 4149:ään Parkanon asemalla (35.01). 4149:n päät on maalattu keltaisella huomiovärillä, mutta parina oleva tunnistamaton lättä on perinteisen sinivalkoinen. Junasta jää yksi ihminen ja siihen nousee neljä. Sähköistetyllä ratapihalla on irtotavaravaunuja ja laiturilla pieni sympaattinen sininen laituriauto. Konduktööri viheltää pilliinsä ja juna lähtee, mutta suuntaakin sähköistämättömälle sorapohjaiselle radalle. Seuraavassa kuvassa nimittäin lättä ja avolava-Transit ajavat vierekkäin Käenkosken sillalla vanhalla Porin radalla. Tämä paljastaakin kohtauksen keksityksi, sillä henkilöliikenne Porin ja Haapamäen välillä lopetettiin jo 1981. Ja kun tarkemmin katsoo, huomaa muitakin kavaltavia yksityiskohtia: junan reittikilpi on peitetty mustalla jätesäkillä (eikö sitä ole saatu irti?), ja sillalla joku kuvausryhmän jäsenistä roikkuu liian pitkään lätän oviaukossa ja tarttuu filmille. Sitä paitsi Harrin ei olisi pitänyt nousta Porin junaan, jos hän oli menossa Helsinkiin. 4149 rakennettiin 1959 ja se oli käytössä lättähattuajan loppuun, vuoteen 1988.

Toinen lättähattukohtaus on lähellä elokuvan loppua. Manne ja Veera ovat paenneet gangstereita ja poliiseja ja eroavat Juurikkalahden seisakkeella (1.43.47). Veera nousee junaan ja Manne lähtee tapaamaan Hagströmiä viimeisen kerran. He sopivat tapaamisen Pariisiin: ”Mutta odotan sinua Pariisissa pohjoisella rautatieasemalla, kesäkuun viimeinen päivä kello 18. Tuletko?” ”Yritän.” Veera nousee Dm7 4189:n (1961–1988) vetämään EFiab-liitevaunuun 11642, ja juna lähtee kohti Kontiomäkeä, jonka juuri ja juuri ehtii erottaa linjakilvestä. Junassa kolmantena vaununa oleva Dm7 jää tuntemattomaksi.

Kuvausvuonna 1982 Joensuu–Kontiomäki-radalla oli oikeasti kiskobussiliikennettä, joten kohtaus lienee todellisesta tilanteesta. Henkilöliikenne Nurmeksen ja Kontiomäen väliltä lopetettiin vasta 1993, ja lättähattujakin siis kulki vuoteen 1988 asti.

Arvottomissa useimmat paikkakunnat on jätetty nimettömiksi ja nimet ja tunnistettavat symbolit on mahdollisuuksien mukaan rajattu kuvista pois. Niinpä Juurikkalahden kohtauksessakin seisakkeen nimikyltti vain vilahtaa alareunastaan, ja tutkija raapii päätään harmissaan. Mutta tässä tulee siunattu teknologia avuksi: DVD-elokuvaa on mahdollista katsella hidastettuna ja pysäytettynä. Olin tosin jo karttojen ja pysäkkiluetteloiden avulla selvittänyt paikan, mutta lopullinen vahvistus tuli, kun tajusin katsoa kuvassa muutakin kuin Mannen vangitsevia kasvoja. Ja tähän uskallan laittaa kuvakaappauksen:

ithalakkiruuJ

Nimi näkyy heijastuksena lätän ikkunoista.

Viimeistä edellinen kohtaus tapahtuu Pariisin pohjoisella rautatieasemalla (1.48.49). Raiteilla näyttää olevan pelkästään sähkömoottorijunia. Manne odottelee. Aikataulujen vieressä oleva kello on ensin 17.57, sitten 18.02 ja 18.15 Manne luovuttaa ja kääntyy pois. Mutta juuri silloin Veera tuleekin. Onkohan juna ollut myöhässä?

4.6.2009
Arvottomien kronologia

Arvottomat kestää tunnin ja 52 minuuttia, mutta kuinka kuinka pitkästä ajanjaksosta sen juoni kertoo? Mietipä, filmihullu, tätä hetkinen, ennen kuin jatkat lukemista.

Tapahtumapaikkoja olen käsitellyt muualla tässä blogissa. Selostan juonta vain niukasti, koska oletan lukijan nähneen elokuvan. Kaikki seuraava pohdinta lähtee siitä, että elokuva tapahtuu 1982, jolloin se on kuvattu.

Tarinassa on kolme erillistä tapahtuma-aikaa: talvi, alkukesä ja loppukohtaus Pariisissa. Talvijakso kestää 34 minuuttia, kesä tunnin ja 14 minuuttia ja Pariisi viimeiset neljä minuuttia. Mikan haastattelun mukaan talvea kuvattiin pari viikkoa ja kesää 5–6 viikkoa, ja käsikirjoitus kesää varten kirjoitettiin lopullisesti vasta talven kuvausten jälkeen.

Talvijakso tapahtuu yhden päivän aikana. On ehkä helmikuu: lunta on paljon, meri jäässä. Taivas Helsingin yllä on sumean harmaa. Kun Manne herää kotonaan Harrin puhelinsoittoon, on jo täysin valoisaa. Hänen työaikansa ei siis ala ainakaan kahdeksalta. Lähtö kotoa, takaa-ajo ja eksytys tapahtuvat lähes reaaliajassa.

Seuraavat tapahtumat ovat tarinan puitteissa mahdollisia, mutta aika kiire tulee, jos ne sijoitetaan oikeisiin kuvauspaikkoihin. Manne ehtii yhyttää Veeran kadulta ja kyyditä hänet jonnekin. Koska Veeran pitää päästä illaksi Tampereelle eikä juna käy, Manne lupaa viedä hänet ja pyytää hänet kuudeksi BaariBariin. Sitten hän ajaa itse BaariBariin tavatakseen Villen. Seinällä oleva kello näyttää puolta kymmentä. Manne soittaa Harrille ilmoittaakseen tulostaan, ja tässä on pieni jatkuvuusvirhe: Harrin rannekello on varttia vaille viisi.

Manne ehtii lopulta töihinkin. Aamupäivä on jo pitkällä, mutta hän tervehtii Tiinaa: ”Huomenta, Tiina.” Työpäivä kuluu, ja iltapäivällä gangsterit soittavat. Ulkona puhelinkopin luona hämärtää, joten kello lienee neljän paikkeilla. Manne lähtee töistä, ja autohallissa on ikävä tapaaminen gangsterien kanssa. Kolhittuna hän ajaa Villen luo, viipyy hetken ja ehättää sitten kuudeksi BaariBariin, mutta Veera ei ole siellä.

Manne lähtee ajamaan yksi kohti Tamperetta ja saa Veeran kyytiinsä bensa-asemalta. Kauankohan kestää matka Helsingistä Tampereelle talvella, pimeällä, Volgalla vuonna 1982? Kaksi tuntia ei riitä mitenkään. Olkaamme kuitenkin suvaitsevaisia, sillä heitettyään Veeran Hämeenkadulle Mannen pitää vielä ehtiä Harrin luo iltamiin. Kuvitellaan, että iltamatalo ei ole oikeassa kuvauspaikassa Karviassa, jonne on linnuntietä matkaa vielä 90 kilometriä, vaan jossakin lähempänä. Mannen saapuessa ohjelmaosuus on juuri loppumassa Harrin lausumaan Viitaan, ja tanssit alkavat saman tien. Mihin kellonaikaan iltamissa yleensä alkaa tanssi?

Seuraavassa keskustelussa saadaan vihje tulevien tapahtumien ajoituksesta. Harri aikoo lähteä Helsinkiin: ”Hyvä on. Minä saavun toukokuun 20. aamujunalla.” Talvijakso päättyy ystävysten lähtöön iltamatalosta, puoliltaöin varmaankin. Kadun varrella on ilmoitus: ”Suuri jääshow pe 26.2. klo 19.30” (vai 12.30?). Viikonpäivä pitää paikkansa vuonna 1982. Iltamat ovat siis ehkä edellisenä perjantaina eli 19.2.1982.

Seuraavassa kuvassa onkin kevät, ja Harri on lähdössä. Toukokuun 20. oli vuonna 1982 torstai, mikä pantakoon muistiin tulevaa varten. Parkanon asemalla liehuu Suomen lippu. Liputuspäiviä olivat 9.5. (äitienpäivä) 12.5. (Snellmanin päivä) tai 16.5. (kaatuneitten muistopäivä). Koivunlehdet ovat tosin maalla isommat kuin Helsingin kuvissa, joten luultavimmin kohtaus on kuvattu myöhemmin kuin saman päivän tapahtumat Helsingissä, ehkä 4.6. (militaaripäivä). Tai sitten lippu on vedetty tankoon muuten vain.

Päivän tapahtumat Helsingissä etenevät seuraavasti: Gangsterit vievät taulun. Manne tulee heti sen jälkeen Linnunlauluun ja vie Villen Pariisin-koneeseen. Lentoa tilattaessa herätyskello Villen pöydällä on 8.40. Manne ajaa BaariBariin ja tapaa Harrin, joka on tällä välin saapunut Helsinkiin. Matkalla Mannen luo törmätään gangstereihin, ja seuraa tappelu hautaustoimistossa. Perillä Fredalla Tiina on lähdössä.

Seuraavassa kohtauksessa on myöhäinen ilta. Sijoitan sen nyt samaan vuorokauteen tulevien tapahtumien takia. Manne sieppaa taulun Hagströmin huvilasta.

Seuraavana päivänä (21.5.) Manne on näyttämässä taulua biljardimiehille, joilta hän saa kuulla, että Pehr-Olof Sirén Tampereella ostaisi sen kyselemättä. Manne poistuu takakautta, mutta saa silti gangsterit peräänsä. Hän pääsee karkuun, mutta tuskin jää viivyttelemään, vaan lähtee Harrin kanssa Tampereelle saman tien. Hän saa taulun myydyksi, ja samaan aikaan Harri tapaa Kauppahallin kellarikahvilassa Veeran. Manne ja Veera kävelevät sopivasti ristiin, ja pojat lähtevät rahatukun kanssa ajelemaan.

Rengas puhkeaa, sirkuksenjohtaja Carlos sattuu paikalle ja hinaa auton Eldoradoon. Illan näytöksen jälkeen Veera, tietenkin, hyppää kohdalle pysähtyvästä liikemiesten autosta. Lähdetään taas matkaan, nyt kolmistaan.

Seuraavana päivänä (lauantai 22.5.) käydään kaupoissa, nimetön paikkakunta on Karttula. Koska Manne käy Alkossa, tämä päivä ei voi olla sunnuntai. Mutta olivatko Alkot lauantaisin kiinni vuonna 1982? Silloin asiat mutkistuisivat, ja tarvitsisimme välipäiviä, jotta saisimme tämän päivän seuraavaksi maanantaiksi. Ehkäpä Alkot olivat kiinni lauantaisin vain kesäkuukausina, ja nythän on vielä toukokuu. Illaksi ajetaan hylätyn tanssilavan luo, missä myös yövytään.

Sunnuntaina 23.5. moottoripyöräpoliisi pysäyttää seurueen. Poliisi jätetään rannalle ja ajetaan seuraavaan nimettömään kaupunkiin (Jyväskylä). Harri ryyppää ja Manne ja Veera seurustelevat.

Veera kävelee linja-autoasemalle aikaisin seuraavana aamuna (24.5.). Harri ja Manne riitelevät, ja Harri jää lopulta Seura-tupaan pelaamaan flipperiä, kun Manne jatkaa yksin matkaa. Per Vers, runoilijan soidessa Manne kiertelee yksin Volgallaan. Kuviin mahtuu kolme yötä ja kaksi päivää, mutta tähän väliin voi tarvittaessa sijoittaa ylimääräisiä vuorokausia, jotta tulevat saadaan tasapainoon. Sijoitan yhden, sillä Kuopiossa pitää olla sunnuntaina.

Perjantaiaamuna 28.5. Manne nuokkuu Volgan ratissa Siilinjärven valkoisilla vuorilla. Hän laskeutuu Piskosen mökille. Hän nukkuu vintillä ja hänet herätetään tulituksen alkaessa. Jos hän nukkuu seuraavaan päivään, ylimääräistä Per Vers -vuorokautta ei tarvita. Mutta oletan, että hän nukkuu vain iltapäivään.

Manne pakenee tulitusta, ostaa valkoista maalia, panee Villelle rahaa kuoreen, maalaa Volgan, ajaa Kuopioon, postittaa rahat ja majoittuu hotelliin, jossa Veera, kas kummaa, on siivoojana. Hän nukkuu iltaan asti, menee baariin ja yllättää Veeran. Illalla kävellään satamassa höyrylaivojen keskellä.

Seuraavana päivänä, lauantaina 29.5., Manne tapaa Harrin biljardisalissa ja koko porukka on taas koossa. Illalla on Baddingin keikka ja Harrilla käy sekä ruletti- että naisonni.

Onni jää lyhyeksi, sillä aamulla gangsterit ovat taas paikalla. Nyt tiedämme varmasti, että on sunnuntai (30.5.), sillä kuuluu kirkonkellojen soittoa ja radiosta tulee ortodoksinen jumalanpalvelus. Hagström ampuu Harrin, ja Manne ja Veera pakenevat.

Manne soittaa kyläkaupasta sairaalaan ja saa kuulla huonot uutiset. Matka jatkuu yhä syrjäisemmälle seudulle, missä ajetaan poliisin tiesulun läpi. Illalla löydetään autio talo, johon jäädään yöksi.

Aamulla (maanantai 31.5.) Manne soittaa tornista Villelle Pariisiin. Sitten paetaan poliisin helikopteria. Manne saattaa Veeran junaan, ja laiturilla sovitaan tapaamisesta Pariisissa 30.6. kello 18. Manne ajaa Sotkamoon ja ampuu Hagströmin. Matka jatkuu liftaten lentokentälle.

Viimeinen kohtaus tapahtuu Pariisissa kesäkuun viimeisen illan aikana. Manne odottaa Veeraa asemalla. Kello näyttää 17.57, 18.02 ja 18.15. Manne luovuttaa ja lähtee, ja samassa Veera juoksee hänen peräänsä. Kävellään Edistys-kahvilaan, missä Ville odottaa.

Tämä aikataulu edustaa ns. suppeata tulkintaa, missä tapahtumat on sijoitettu mahdollisimman tiiviisti peräkkäin. Pakottavia seikkoja ovat Harrin saapumispäivä 20.5., Kuopion surmapäivä sunnuntai ja Alkon aukiolo. Kesäisen matkan lomaan voi sijoittaa lisää vuorokausia, joista elokuva ei kerro, kunhan mainitut ehdot täyttyvät. Jos esimerkiksi taulun haku Hagströmin huvilasta tapahtuu vasta 21.5., pitää vastaavasti sijoittaa yksi vuorokausi joko ennen tai jälkeen Eldoradon, jotta Alkoon päästään maanantaina. Tällöin päädytään helposti siihen, että Per Vers -jaksoon ja muuallekin pitää sijoittaa useampi päivä, jotta Kuopiossa ollaan sunnuntaina. Tällöin sunnuntai olisi 6. kesäkuuta. Mahdollisuuksia on kyllä. Miettikää tätä, filmihullut.

4.6.2009
Arvottomien jäljillä Suomessa

Kiitos Internetin, Arvottomien tapahtumapaikkoja on mahdollista jäljittää melko pitkälle työpöydän äärestä poistumatta. Hakupalveluita käyttämällä saa vihjeitä paikkakunnista, ja Kansalaisen karttapaikan avulla voi etsiä elokuvan teitä, rakennuksia ja maastonmuotoja. Joitakin vihjeitä saa Mikan haastattelusta, joka on elokuvan oheismateriaalina DVD:llä.

Tampereen Hämeenkatu ja kauppahalli lienevät kaikille itsestään selviä.

Ensimmäinen pienempi paikkakunta on Karvia, jonka Mika mainitsee haastattelussa. Harri on valmistelemassa iltamia Karvian nuorisoseuran talossa, joka näkyy kokonaan kohdassa 9.54. Nykyään se on punainen. Manne saapuu Volgalla (26.01) ja tapaa Juipin lauleskelemassa oikeanpuoleisilla rappusilla.

Iltamien jälkeisessä kohtauksessa on kevät, ja Harri on lähdössä Helsinkiin (34.26). Hän noutaa saattajikseen Anna-Kaarinan ja Juipin lopetetun bensa-aseman baarista, jota nämä ilmeisesti pitävät. Juippi lausuu elokuvan avainsanat ”tärkeintä on lähteminen”, kun pariskunta kävelee Harrin autolle. Juippi sanoo: ”Minä ajan!” (Vertaa kohtaan 33.43, jossa hän iltamista lähdettäessä huudahtaa: ”Missäs auto on? Minä ajan!”) Harrin auto on entinen Postin avolava-Transit (ED-434), jonka Mika lienee ostanut samasta Postin huutokaupasta kuin Volgan (oranssi maali näkyy Volgan ovenpielessä kohdassa 1.05.26).

Ajetaan Parkanon asemalle (35.02), jossa Harri nousee Dm7-lättähattuun numero 4149. Seuraavassa kuvassa juna ajaa sorapohjaista sähköistämätöntä rataa ja Juippi huristaa Fordilla vieressä kulkevaa tietä. Paikka saattaisi olla tämä. Mutta jos Harri oli menossa Helsinkiin, miksi hän hyppäsi Porin junaan? Parkanoon samoin kuin pariin muuhun paikkaan sain vihjeen täältä.

Eldorado-sirkuksessa kaikki kolme päähenkilöä lopulta päätyvät yhteen. Seuraava kylä, jossa käydään ostoksilla (ja kasettivarkaissa) on Karttula (1.04.50). Löysin paikan kunnantalon seinässä olevan vaakunan avulla.

Seuraava kaupunki lienee Jyväskylä. Ainakin Veera kävelee aamulla Jyväskylän vanhalle linja-autoasemalle (1.13.12). Joku saisi tutkia 1.10.59 alkavan kohtauksen maisemat. Itse en tunne Jyväskylää kovin hyvin.

Missähän on se Seura-tupa (1.14.42), jossa Manne ja Harri eroavat? Manne panee levyautomaatista soimaan Per Vers, runoilija -kappaleen, ja sen soidessa nähdään hienoja kuvia katoavasta Suomesta: suljettu lossilaituri, vanha Esson bensa-asema, vielä toimiva lossi, mäkisiä sorateitä uskomattoman kauniissa maisemissa.

Manne ajaa Volgan Siilinjärven apatiittikaivoksen kuonavuoren päälle (1.17.11), nuokahtaa ja herää tööttäykseen. Vuoren juurella on vastassa Paavo Piskonen konepistooleineen. Kartasta tosin on vaikea päätellä, mikä noista kasoista on kysymyksessä. Kaivos on sittemmin laajentunut, ja Piskosen talo on varmaan jo jäänyt vuoren alle.

Manne maalaa Volgan valkoiseksi (Kuka? Juuri me!) ja ajaa Kuopioon (1.23.22). Hän majoittuu Kaupunginhotelliin Maaherrankadulle. ~~Talo purettiin 80-luvulla.~~ Manne ja Veera kävelevät myös satamassa höyrylaivat taustanaan.

Dramaattisten tapahtumien jälkeen Manne ja Veera pakenevat yhä syrjäisemmille seuduille. Maalaistalo, jonka vieressä on palovartiotorni (josta Manne soittaa Villelle Pariisiin) on kaukana Kuhmon perukoilla (1.36.58).

Helikopteritakaa-ajon jälkeen Manne saattaa Veeran junaan Juurikkalahden seisakkeelle Sotkamoon (1.43.47). Veera nousee Dm7 numero 4189:n vetämään liitevaunuun 11642, ja juna lähtee kohti Kontiomäkeä. Sitten Manne lähtee tapaamaan Hagströmiä Sotkamoon.

Manne ajaa kylään jostakin syystä itäkautta (1.46.15). Hän tap(p)aa Hagströmin upouudessa hotelli Tuliketussa, poistuu paikalta kävellen ja saa kyydin lentoasemalle.

Sitten ollaankin jo Pariisissa pohjoisella rautatieasemalla. Mutta kuka etsisi loput Arvottomien tapahtumapaikat: Hagströmin huvila, Eldorado-sirkuksen paikka, vanha tanssilava, moottoripyöräpoliisin ranta, Seura-tupa, katukahvila (jossa Manne juo punaviiniä 1982!), Esso, lossit, baarit? Kauppa, josta Manne soittaa tiedustellakseen Harrin vointia? Poliisin tiesulku (lukeeko tienviitassa Salonen vai Seilonen vai jotain muuta)? Onko Volgan piilolato jo romahtanut? Lukemattomia maantiekilometrejä lienee turha yrittääkään löytää. Pariisia en tunne.

Lisäys 8.6.: Seura-tupa on Rutalahden kylässä, Joutsan kunnassa Päijänteen itäpuolella. Baari mainitaan Suomen kuvalehden artikkelissa (pdf). Se siis toimii yhä, nimi on nykyään Old Lady.

Lisäys 11.2.2018: Esso, jossa Manne yksinäisellä retkellään tankkaa, oli Tervossa. Tässä sijainti Karttapaikalla sadan metrin tarkkuudella. Kansallisfilmografian tieto (Kuhmo) ei siis pidä paikkaansa.

Tieto on Pekka Miettiseltä. Hän oli töissä karttulalaisella huoltoasemalla, kun kauppakohtausta (kasetti, kaljakori, viskitasapainottelu, mankka) kuvattiin Karttulan kirkonkylässä. Filmiryhmä kävi kysymässä lupaa tankkauskohtauksen kuvaamiseen, taisi sen saadakin muttei lopulta kuvannutkaan sitä Karttulassa. Tervosta taisi löytyä elokuvan henkeen paremmin sopiva miljöö.

Kuhmon tiesulku on Seilosen tien risteyksessä. Taitaa olla kartalla tässä, siinä on sopiva suora.

23.5.2009
Arvottomien jäljillä — 27 vuotta myöhemmin

Mika Kaurismäen Arvottomia kuvattiin talvella ja alkukesällä 1982 Helsingissä ja Itä-Suomessa. Kävin katsomassa, miltä Helsingin kuvauspaikat näyttävät nykyisin. Löysin melkein kaikki. Maisemat eivät olleet muuttuneet tavattomasti, vaikka siellä täällä oli uusia rakennuksia vanhojen tilalla. Tämän toukokuisen iltapäivän jyrkkä valaistus sen sijaan poikkesi elokuvan talven harmaudesta.

Pääkaupunkiseudun karttapalvelu ei anna linkittää, joten käytän tässäkin kansalaisen karttapaikkaa. Karttalinkkien nuolet jäävät näkyviin, joten jos seuraat niitä kaikkia, voi lopuksi loitontaa karttanäkymää ja tarkastella tapahtumapaikkojen kokonaisuutta.

En saanut käyttööni helikopteria, joten en voinut toistaa alun ilma-ajoa mereltä Helsingin kantakaupungin ylle. Mainittavimmat muutokset maisemassa ovat satamatoiminnan loppuminen Jätkäsaaressa sekä Hietalahden kirjapainotalon vaihtuminen harmaaseen elementtimassaan, Koffin panimon alueen täydellinen mullistus ja Lönnrotinkadun sillan häviäminen.

Manne asuu Fredrikinkadun ja Lönnrotinkadun kulmassa vihreän talon ylimmässä kerroksessa (2.57). Nähtyään gangsterien auton kadunkulmassa Manne lähtee kotoaan takatietä: hän tulee Lönnrotinkadulle (4.11) nykyisen Omenahotellin kohdalta ja noutaa autonsa Seston parkkipaikalta, jonka paikalla on nyt uusi rakennus.

Fredrikinkatu, Mannen asuintalo

Tässä Manne sieppaa tupakan pussailevilta.

Volga oli Seston parkkipaikalla, nyt siinä on kiiltävä talo.

Manne ajaa Lönnrotinkatua alaspäin, ja gangsterit lähtevät perään Fredalta. Kulmassa oleva liike on nimeltään Nahkateos. Opiskeluaikanani siinä oli kahvila Schubert, jossa join kahvia satoja kupillisia.

Gansterit kyttäsivät Fredan kulmassa.

Manne sai rosvot peräänsä Lönnrotinkadulle.

Manne kääntyy Lönkalta Abrahaminkadulle ja heti seuraavasta risteyksestä vasemmalle Kalevankadulle. Hagström miehineen seuraa. Abrahaminkatu on nykyään kaksisuuntainen:

Lönnrotinkadulta Abrahaminkadulle.

Abrahaminkatu, seuraavasta vasemmalle Kalevankadulle.

Sitten seuraa nokkela eksytys (5.05). Manne kurvaa yllättäen luiskaa väärään suuntaan Kalevankadulta Köydenpunojankadulle, ja gansterit jäävät jumiin, kun vastaan tulee auto. Tässä kulmassa on rakennus vaihtunut, samoin Köydenpunojankadulle on tullut vasemmalle puolelle uusi talo:

Eksytysluiska Kalevankadun loppupäässä.

Köydenpunojankatu, nosturi on samassa paikassa kuin aina.

Seuraavassa hetkessä Manne onkin Vallilassa Nilsiänkadulla, jossa Veera aivan sattumalta kävelee. Manne ottaa Veeran kyytiin:

Minne sinä olet matkalla kynnet lakattuina tähän aikaan aamusta?

Mistäs itse olet tulossa?

Heitettyään Veeran jonnekin Manne kurvaa BaariBarin eteen (6.52). Tämä paikka oli vaikein löytää. Vihjeenä olivat raitiokiskot, talon alaosan ovet ja koristeet sekä vastapäisen talon ikkunoiden malli. Löytyihän se lopulta Sörnäisistä Hämeentie 37:stä. Baarin paikalla on islamilainen kulttuurikeskus:

Tule kuudeksi BaariBariin. Minä vien sinut.

Vieläköhän täältä saisi calvadosta?

Mannen työpaikkaa ja sinne johtavaa tunnelia en edes yrittänyt löytää. Vihjeenä voisi käyttää sisääntuloaukon yläpuolella vilahtavaa Yhdyspankkia (10.55). Ja kun nyt uudemman kerran katson tuota kuvaa, siinähän onkin kadunnimikyltti viemäriputken takana. Olisiko Opastinsilta, siis Itä-Pasila?

Gangsterit soittavat Mannelle töihin puhelinkopista Vallilan Elimäenkadulta. Valitettavasti kuvasin kadun väärästä kohdasta, joten kuva jää puuttumaan toistaiseksi.

Ville Alfa asuu Linnulaulun huvilassa, joka on tuttu jokaiselle Helsinkiin junalla saapuneelle. Kun elokuvassa talvi on vaihtunut toukokuuksi, tehdään hieno junasiirtymä (35.47) siitä, kun Harri lähtee kotiseudultaan lättähatulla, siihen, kun Dr14-veturi ajaa Linnunlaulun ratakuilussa. Huvilan edestä on louhittu kalliota pari metriä lisää kaupunkiradan rakennustöissä 90-luvulla, mutta koivut ovat kasvaneet pituutta ja tuuheutta:

Linnunlaulu

Manne tapaa Harrin BaariBarissa, ja miehet lähtevät ajamaan Mannen luo (41.02). Kolmannella linjalla Manne huomaa gangsterien auton hautaustoimiston edessä, ja seuraa väkivaltainen kohtaus:

Jumalauta, siihen tuli lommo!

Hakatkaa se, ja heittäkää ulos!

Seuraavaksi Manne käy sieppaamassa taulun Hagströmin talosta (45.08), joka on suuri meren rannalla seisova huvila. Kukahan tunnistaisi talon? Sitten ollaan biljardimiesten luona jälleen Vallilassa. Koska vainolaiset ovat jälleen kannoilla, Manne poistuu takakautta paloportaita (49.37). Portaat laskeutuvat Pälkäneentiellä olevan talon sisäpihalle ja näkyvät Elimäenkadulle:

Hyvä on. Mene sitten takakautta ulos.

Mitja ja Väyry saavuttavat Mannen Pälkäneentiellä. Manne juoksee pakoon ja kiipeää Ladan katon kautta aidan yli ylätasanteelle. Jos Mitja tuntisi seudun, hän kurvaisi äkkiä Nilsiänkadun puolelle Mannea vastaan. Tien mutkassa seisovat talot ovat uusia. Pylväät ovat nykyään eri paikoissa, joten kuvasin vähän väärästä kohdasta. Maasturi on eri kohdassa kuin Lada. Manne kiipesi suunnilleen siitä kohdasta, joka näkyy Land Roverin takakulman kohdalla.

Mako

Pälkäneentie

Minusta tuntuu että olemme joutuneet eri puolille aitaa.

Sitten ollaankin jo Tampereella, jonne en tällä haavaa jaksanut pyöräillä. Muita paikkakuntia voisi tutkia sitten kun sattuu liikkumaan seuduilla, tai voisi lähteä varta vasten kesälomalla tekemään tutkimusta. Tunnistaminen voi olla vaikeaa, jos ei tunne paikkoja entuudestaan. Kuvista on tahallaan rajattu nimikyltit ja muut vastaavat johtolangat pois. Muistammehan rautatieseisakkeen elokuvan lopusta: nimestä näkyy vahingossa pieni siivu alareunasta, mutta kahta ensimmäistä kirjainta saa silti arvailla, eikä loppuja näy ollenkaan. Epäilen sen olevan Joensuu—Kontiomäki-rataosan seisake, sillä lättähatun kyltissä lukee melko varmasti Kontiomäki. En silti tunnistanut sitä edes pysäkkiluettelon ja kartan avulla.

Katsotaan sitä sitten.

17.5.2009