Matti Sunellin blogi
Radio tarjoaa nettikuuntelijan riemuksi silloin tällöin taideyllätyksiä. Tällä kertaa oli vuorossa tiedeohjelma Kvanthopp. Se on tavallisesti puolen tunnin puheohjelma, mutta nyt tuli podcastiin neljän minuutin video. Sen ääniraita oli ote viimekertaisesta Otaniemen ydinreaktoria käsitelleestä jutusta, ja video-osuus oli kokeellinen: se kaappasi työpöydän taustakuvan ja lomitti sen jännittävällä tavalla iTunesin ikkunan sisällön kanssa.
Lisää videotaidetta radioon!
Lisää rappiotunnelmia Kruunuvuoresta. Näissä huoneissa vetää niin, etteivät kummituksetkaan enää tarkene. Ehkä täällä olisi vielä parikymmentä vuotta sitten voinut kuvata kauhuelokuvan.
Aktiivinen, radikaali nuoriso harrastaa yhteiskunnallista taidetta. Univormun merkin pitää tietenkin näkyä. Onko tämä nyt, perhana, tarkoituksellista ironiaa?
Lännenelokuvan kulisseja: sivusta katsottuna tämä talo on aika ohut.
Vielä yksi panoraama Sumparn-sessiosta. Lienee mahdotonta saada automaattisesti yhdistymään tämmöistä kuvaa, jossa on paljon pysty- ja vaakasuorien viivojen leikkauksia. Kuvassa on törkeitä virheitä, mutta yritän viedä katsojan huomion toisaalle vääntämällä fuji-nappulaa rajusti myötäpäivään.
Vaihteen vuoksi laitan tähän panoraaman, minkä jälkeen seuraa teknillisluontoista valokuvauspohdintaa. Tämä on neljästä vaakakuvasta koottu panoraama Helsingin Vanhankaupunginlahdelta, Sumparn-retkellä kuvattu. Tiedosto on melko iso ja sen tulo kestää muutaman sekunnin.
Tämäkin on tehty Photoshopin automaattisella panoraamatoiminnolla. Aika hyvin se selviytyy, vaikka onkin kovilla laineiden kanssa: vesi ehtii väreillä sen verran sen parin sekunnin aikana, joka vierekkäisten kuvien oton välissä ehtii kulua, että ohjelma joutuu sumentamaan saumakohtaa näkyvästi. Mutta kyllä tämä toiminto melkein yksinään panee vuoristokuvauksen ystävän harkitsemaan ohjelman hankkimista: se hakee älykkäästi parhaat mahdolliset saumakohdat ja tekee minuutissa (isoilla tiedostoilla) sen työn, johon käsin menisi tunti eikä sittenkään saisi yhtä hyvää tulosta. On Gimpissäkin jonkinlainen panoraamakoostin, mutta tähän verrattuna alkeellinen, ja käsitöitä joutuu tekemään paljon.
Eri otokset erottuvat tässä myös valotukseltaan: varsinkin Pihlajamäen kohdalla on selvästi tummempi kohta. Jätin sen tähän demonstraatioksi enkä ruvennut korjaamaan: olisi joko pitänyt palata alkuperäiseen kuvaan tai käsitellä panoraaman osaa käsitöinä. Pokkarissa oli panoraamatoiminto, joka lukitsi valotuksen samaksi kaikkiin otoksiin. Järjestelmäkamerassa ei taida olla vastaavaa, joten ohjelmakiekko täytynee vääntää M-asentoon. Vai olikohan joku niistä pienistä nappuloista (joihin oikean käden sormet välillä vahingossa osuvat) valotuksen lukitus, täytyypä tarkistaa.
Raakakuvan valoisuus- ja väritasapainosäädöt ovat Fotarissa ja Apertuurissa hyvin samanlaiset, Apertuurissa ehkä hieman intuitiivisemmat. Automaattiset nappulat tekevät Fotarissa selvästi tummempaa jälkeä, joten vipuja joutuu vetelemään takaisin nappien painelun jälkeen. Varsinaisiin kuvankäsittelytoimiin tasoineen ja maskeineen en ole vielä päässyt, mutta niiden käyttöliittymä näyttää onneksi aika samanlaiselta kuin Gimpissä.
Tässä tummahko variaatio tunnustetun maisemakuvaajan aiheesta. Panoraama tämä ei tosin ole, mutta eiköhän sellaisiakin vähitellen ala ilmestyä, nyt kun Photoshop on koekäytössä.
Sörnäisten sataman toinen jakso esittelee aution sataman näkymiä mutta myös totutusta poikkeavia kuvakulmia Helsinkiin. Kuviin on sisällytetty paikkatieto, joten sopivalla ohjelmalla (esim. iPhoto) ne voi sijoittaa kartalle parinkymmenen metrin tarkkuudella.
Tämä artikkeli on vastine Antin taannoiselle kuvakertomukselle. Ei sattunut minulle yhtä hyvät pilvet. Sompasaari on vuorossa seuraavaksi, mutta sitä saadaan odottaa ainakin viikko.
Kesäillan värejä vakiokuvauspaikalta. Tässä melkein kaipaisi vielä vähän laajempaa kulmaa (tai sommittelutaitoa). Tosin digikameran 17 milliä vastaa filmikameran 27,2:ta milliä, ja 28-millisellähän tuli analogiaikana paljonkin kuvattua. Parempaan piirtokykyyn tullee kuitenkin vastaisuudessa investoida. Mitenkäs vaikka tällainen, kaluston hinta kerralla kaksinkertaiseksi?
Tässä taannoin (29.5.) äänitin mölkyn peluuta ja julkaisin materiaalista muokkaamani teoksen nk. sosiaalisessa mediassa, mikä tarkoittaa, että teos on vain hyvin rajallisen yleisön kuultavissa, siihen ei voi linkittää muualta Internetistä eikä sitä löydä hakupalveluilla. Kerrassaan sosiaalista. Tässä sama äänimateriaali on uudelleen kuvitettuna ja kaiken kansan havainnoitavissa. Kuvitus on kahta päivää myöhemmästä peluusta. Opettelin videon koostamista iMoviella (versio 6.0.4), joka rysähti useamman kerran ristihäivytyksiä laskiessaan.
Sunnuntai-iltaista ilmapalloilua Töölönlahden yllä. Valitettavasti junat lakkasivat kulkemasta juuri, kun kolme palloa tuli yhtä aikaa näkyviin.
Kolmas muunnelma tutusta kuva-aiheesta, tällä kertaa kesäyön valossa. Aikaisemmat versiot.
Celestansoittaja kävi ennen konserttia kiertämässä lammen ja kuvasi työhuoneensa ulkoa.
Gimpin 2.6-versio ei saa auki 50D:n raakakuvia, mutta osaa avata niistä Adoben työkalulla muunnetut DNG-tiedostot. Uusi Gimp sisältää UFRaw Photo Loader -lisäosan, jolla voi tehdä kuvalle säätöjä ennen kuvan varsinaista avaamista Gimpissä. Saas nähdä olisiko tästä pysyvämmäksi työkaluksi. Tai saisivatko viiskymppiselle suoran tuen seuraavien neljän viikon kuluessa?
Tämmöinen isoja tasaisia pintoja sisältävä kuva näyttää JPEGiksi tallennettuna siltä, kuin siinä olisi pysty- ja vaakasuoria kankaan kuituja – varsinkin ulkoisessa 19 tuuman ViewSonic-töllöttimessä, ei niinkään MacBook Pron omassa ruudussa. Ja sitä pahemmin, mitä enemmän unsharp maskia tuli Gimpissä käytettyä. Digikuvauksen ilmaisuus: pitää varmaan seuraavaksi hankkia tuhannen euron töllötin, että pystyy kunnolla käsittelemään kuvia.
Ja Gimp hävittää exif-tiedoista alkuperäisen kameran tallentaman kuvausajan. Löytyisiköhän jostakin asetus, ettei se tekisi niin.
Lappeenrannan linnoituksessa vallitsi tänään luja aurinkotuuli, joka viskeli vaahteranlehtiä päin kulkijaa.
50D:n raakakuvan koko on keskimäärin 20 megatavua. Odoteltaessa, että Applen ohjelmiin tulee tuki 50D:lle, työnkulku on esimerkiksi seuraava:
Kuvat kamerasta EOS Utilitylla. Muunto DNG-muotoon Adobe DNG Converterilla. Käsittely toistaiseksi iPhotolla (tässä vain hieman tummien alueiden aukaisua ja puhkipalamisen lieventämistä sekä pieni värikorostus). Tallennus JPEGiksi ja Totuuteen.
DNG-tiedosto on hieman pienempi kuin CR2-tiedosto. Ei kai se vaan hukkaa tietoa?
Kuvasin 2/3 aukon alivalotuksella. Näin ensi alkuun vaikuttaa siltä, että tummien alueiden jälkikäteinen valottaminen tuottaa miellyttävämpää jälkeä kuin vaaleiden himmentäminen.
Totuuden taiteellinen taso on ennestäänkin surkea, mutta nyt siitä tulee kerta kaikkiaan loppu.
Harrastin tänään työmatkalla yhden käden näppäilyä, sekä muuten vain että erästä toista aihetta varten, josta myöhemmin. Canon Powershot A70 osoitti yllättävää omintakeista luovuutta. Sillä on joskus tapana tuhota kuva häiriöllä, josta esimerkkinä tämä kuva, jota yritin hätäisesti korjailla Gimpillä ja jonka ehdoin tahdoin törkeästi julkaisin. Tänään kamera päätti tehdä taidekuvia puolestani.
Kamera oli viitisen minuuttia päällä, kun odottelin kotiin vievää säkkiä (joka oli myöhässä) ottaakseni kuvan, jolla voisi neuvoa vieraille, mistä laiturista ja minkänumeroinen säkki tuo matkustajan tänne MItäkeskuksen metroasemalta. Ajattelin ottaa puolitaiteellisen kuvan alivalotuksella vastavaloon, mutta kamera pani paremmaksi. Kuva näkyi tällaisena kameran LSD-ruudussa, ja sellaisena se myös tallentui muistikortille. En käsitellyt kuvaa mitenkään, pienensin vain Totuudessa käyttämääni vakiokokoon (pitkän sivun pituus 666 pikseliä, jpeg-pakkaus 80 prosenttia).