Totuuden taiteellinen taso on ennestäänkin surkea, mutta nyt siitä tulee kerta kaikkiaan loppu.
Taiteen loppu
Saatat myös pitää
On kiehtovan kummallista, kuinka muutaman askelen päässä valtavista ihmisvirroista sijaitsevat paikat voivat autioitua ja vaipua unholaan. Tuhannet ihmiset valuvat päivittäin pitkin putkea, […]
Canonin pokkarissa on valmis auringonlaskuasetus, jolla saa tämmöisiä kuvia. Käsisäädöillä tuli huonompia.
Palaamme lauantaikävelylle rikoksen maisemiin, valtavan ostohelvetin laidalle ja punatiilisten vuokrakasarmien varjoon. Parin askelen päässä ostoskansalaisten höyryävänä virtaavasta kymestä seisoo tuhansia neliöitä toimitilaa […]
Olen ottanut kuvan Kontiomäen asemalla kesällä 1982 ilmeisesti odotellessani työtoverieni kyytiä metsänmittaushommiin. Mitä saattaa päätellä ajankohdasta, paikasta ja kuvan keskellä häämöttävästä kulkuneuvosta? […]
3 ajatuksia aiheesta “Taiteen loppu”
Ei minusta; valokatos tuntuu jatkuvan äärettömyyteen asti, mutta bussi on päättänyt valita ”toisin” – kuvassa on koskettavaa ja syvällistä symboliikkaa vastarannankiiskeyden tarpeellisuudesta ja massapsykoosin vaikutuksesta kaikissa kulttuureissa!
Taiteellisesta tasosta en sano mitään mutta kuvanlaatu näyttää ponnahtaneen aivan toiselle (paremmalle) tasolle verrattuna edelliseen kuvaan. Megapikseleissä ero lienee huomattava, samoin myös pikseleiden laadussa. Aiheetkin varmasti ovat eksoottisempia lähitulevaisuudessa. Tosin jonkun ecuadorilaisen mielestä onnikka (tai säkki kuten sanot) nro 95 voisi olla hyvinkin eksoottinen.
Kuvasin taas tänään saman aiheen opetellessani raakakuvausta, mutta tulos jääköön tällä kertaa julkaisematta. Pitää löytää oikeat säädöt, ettei kuva kohisisi tolkuttomasti.