Canonin pokkarissa on valmis auringonlaskuasetus, jolla saa tämmöisiä kuvia. Käsisäädöillä tuli huonompia.
Helsinki, kuva 32
Saatat myös pitää
Huascaránille ei siis tällä retkellä päästy kiipeämään, mutta valokuvia siitä saatiin neljästä suunnasta, osa ihan onnistuneitakin. Tässä tyypillinen kuva viralliselta paraatipuolelta eli lännestä. Kuva on otettu Yungayn vuoden 1970 tuhon muistomerkin portilta: pohjoishuipulle on tästä matkaa 14 ja etelähuipulle 15 kilometriä.…
Sunnuntai-iltaista ilmapalloilua Töölönlahden yllä. Valitettavasti junat lakkasivat kulkemasta juuri, kun kolme palloa tuli yhtä aikaa näkyviin.
3 ajatuksia aiheesta “Helsinki, kuva 32”
Helppohan tämäkin oli, itseänikin hävettäisi vastailla moisiin itsestäänselvyyksiin. Sanottakoon kuitenkin, että kuva on otettu Ruoholahdentorin kohdalla olevan kävelysillan pielestä Lauttasaaren suuntaan ja kohti uutta Crusellin siltaa. Nykyään siis pääsee sekä jalan että kulkuvälineellä liikkumaan Jätkä- ja Salmisaaren väliä. Tai ehkä oikeammin, paikannimissä elävien vanhojen maastonkohtien mukaan, Saukonpaaden ja Kellosaaren väliä.
Lähempää katsoen huomaa, että sillan vaijerit ovatkin jättimäisiä tahtipuikkoja.
Olisinkin tiennyt tämän, sen verran tuttuja ovat nuo HTC:n rakennukset, vaimitänenytolikaannimeltään. Tosin silloin kun tuolla viimeksi olen liikkunut, ei ollut vielä tuota siltaa. Numerot 33 ja 34 ovat kyllä vaikeita. Tutkin pitkään kolmenelosen ikkunaheijastuksia kun mulla oli teoria mutta sekin osoittautui vääräksi. Samankaltainen ylämäkikatu lähtee nimittäin Viiskulmasta mutta eihän se tosiaan sieltä ole.
(Kuvasta 34) Juu, ei ole tämmöistä hahmoa Primulan, Popparienkelin, Digeliuksen tai Meranon ovessa. (Mitähän siinä viidennessä kulmassa olikaan?) Ei siis ole tuo ylämäkikatu Pursimiehen eikä Tarkk’ampujan. Mutta ei tämä kaukana sieltä ole. Pitääköhän tässä perinteisesti kuitenkin lauantaihin asti odotella.