Canonin pokkarissa on valmis auringonlaskuasetus, jolla saa tämmöisiä kuvia. Käsisäädöillä tuli huonompia.
Helsinki, kuva 32
Saatat myös pitää
Elämä on aidoimmillaan elokuvissa. Hyvin valitut elokuvat voivat ilmeisesti tyydyttää ihmisen syvien tunteiden ja elämysten tarpeen. Helsingin hienoin kulttuurilaitos on elokuva-arkiston (kuulemma […]
Häntälästä Volvo heitti retkeläiset Hämeen puolelle, 22 kilometrin päähän koilliseen Torronsuolle. Pysäköintipaikka on keskellä kansallispuistoa, alueen halkaisevan maantien varressa. Suota ja puistoa […]
Kun kaupunkia rakennetaan, meitä päivittäin ympäröivä maisema muuttuu usein jyrkästi. Kuitenkin totumme muutoksiin yllättävän nopeasti, ja jo vuoden parin päästä joudumme suorastaan […]
3 ajatuksia aiheesta “Helsinki, kuva 32”
Helppohan tämäkin oli, itseänikin hävettäisi vastailla moisiin itsestäänselvyyksiin. Sanottakoon kuitenkin, että kuva on otettu Ruoholahdentorin kohdalla olevan kävelysillan pielestä Lauttasaaren suuntaan ja kohti uutta Crusellin siltaa. Nykyään siis pääsee sekä jalan että kulkuvälineellä liikkumaan Jätkä- ja Salmisaaren väliä. Tai ehkä oikeammin, paikannimissä elävien vanhojen maastonkohtien mukaan, Saukonpaaden ja Kellosaaren väliä.
Lähempää katsoen huomaa, että sillan vaijerit ovatkin jättimäisiä tahtipuikkoja.
Olisinkin tiennyt tämän, sen verran tuttuja ovat nuo HTC:n rakennukset, vaimitänenytolikaannimeltään. Tosin silloin kun tuolla viimeksi olen liikkunut, ei ollut vielä tuota siltaa. Numerot 33 ja 34 ovat kyllä vaikeita. Tutkin pitkään kolmenelosen ikkunaheijastuksia kun mulla oli teoria mutta sekin osoittautui vääräksi. Samankaltainen ylämäkikatu lähtee nimittäin Viiskulmasta mutta eihän se tosiaan sieltä ole.
(Kuvasta 34) Juu, ei ole tämmöistä hahmoa Primulan, Popparienkelin, Digeliuksen tai Meranon ovessa. (Mitähän siinä viidennessä kulmassa olikaan?) Ei siis ole tuo ylämäkikatu Pursimiehen eikä Tarkk’ampujan. Mutta ei tämä kaukana sieltä ole. Pitääköhän tässä perinteisesti kuitenkin lauantaihin asti odotella.