Alppi, Horisontti ja vastavalo

Itä-Euroopan kesäaika ennätti keikahtaa sunnuntain puolelle, kun kansanretkeilijä hieman väkinäisesti pakertaen sai työnnettyä edellisen artikkelin julkaisuputkeen. Seuraavallekin päivälle oli varattu tila kunnon jutulle, ennen kuin lakkaamattomat kuva-arvoitukset taas pääsisivät vallalle. Harkinnassa oli Sipoonkorpikin, mutta lopulta kansanretkeilijä päätti kuvata auringonnousun Vuosaarenalpilta, jos heräisi ajoissa ilman pakkokeinoja. Nyt auringonnousuja voi nähdä vielä nukuttuaan kohtuullisen yöunen, mutta kesemmällä niitä täytyy lähestyä toisesta suunnasta valvomalla yön läpi.

Ja kun henkimaailma on mukana, hereille havahtuminen tapahtuu itsestään naksahtaen. Kansanretkeilijän polkiessa alpin huipulle aurinko oli oman mittansa verran metsänreunan yläpuolella, joten Canon sai kiireesti ruveta laulamaan suvivirttä. Onneksi ei ollut vaarana käydä niin kuin jouluna Vuokatilla.

Vasta töllöttimen ruudulta katsottaessa yllä olevasta kuvasta paljastui auringosta lähestyvä valkoposkien aura. Muutamassa sekunnissa se ylitti alpin huipun:

Suunta länteen

Nousevan auringon valaisemasta satamasta syntyi myös panoraama, joka tällä kertaa pääsi ihan Panoramioon.

Joulutähti onkin idässä

Myös satamamuurin kärjestä voisi kuvata melkein auringonnousun, jos ei turhaan viivyttelisi. Suorin reitti edellyttää maastopyöräilyä ja pyörän nostelua polun poikki kaatuneiden puunrunkojen yli. Joulutähti kohosi parhaillaan Granön yläpuolella. Puolisen tuntia näyttää kuluneen näiden kuvien välillä. Tuli muistutus siitä, että pienellä aukolla vastavaloon kuvatessa suljin muotoilee valonlähteistä tähtiä.

Auringonnousunranta

Sataman itäreunalle on annettu nimeksi Auringonnousunranta. Kala- ja harmaalokit, tiirat ja meriharakat pyrähtelevät lentoon polulta ja penkereeltä pyöräilijän kiitäessä lähemmäksi. Viereinen Kalkkisaari on vilkas ja meluisa lintuluoto. Muuriin olisi pitänyt rakentaa asuntoja, vaikkapa opiskelijoille. Pihalla olisi kiva polttaa kokkoa ja mekastaa.

Protector

Yllättäen satamassa ei näkynyt ainuttakaan laivaa. Hinaaja Protectorin masto kohosi näköalatasanteen viereen.

Ongintaa Kappelikivellä

Uutelan Särkkäniemessä aamuvirkut kalamiehet onkivat Kappelikiven luona.

Tervaleppä vartioi

Näistä vastavaloharjoitelmista aiheutui iltatöiksi varsinaista taivaanrannanmaalausta, kun poistin retussilla pölytäpliä ja linssiheijastuksia kuvista.

Särkkäniemen luonnonsuojelualueella saa liikkua vain polkua pitkin. Kävelin kyllä poluilla, mutta olisikohan pitänyt pysytellä vain virallisella luontopolulla? No, näiden kuvien perusteella minua voi tulla tarvittaessa sakottamaan.

Tässä on sitten panoraamassa se flada eli maan kohotessa vähitellen kuiville jäävä merenlahti.

Flada

Konnia ja kontteja

Vuosi sitten pääsin kuuntelemaan tavallisia sammakoita, mutta rupikonnat menivät sivu suun. Onneksi sain tuolloin vihjeen ajasta ja paikasta, ja tämän vuoden vappuaamuna olin konnalammikon rannalla vakoilemassa rupikonnien vappujuhlaa.

Me kans!

Konnat asustavat vanhassa vedellä täyttyneessä louhoksessa, joka on kaislikkoisen merenlahden äärellä vähän merenpintaa ylempänä. Ne olivat kokoontuneet peuhaamaan lammikon varjoisaan päähän, ruokojen, puunkappaleiden ja roskien sekaan. Kevätriehan osanottajia oli vähintään kymmeniä.

Valtava naaras

Tästä kuvasta näkee, että konnanaaras on valtava. Pienemmät koiraat ovat kerääntyneet sen ympärille yhdeksi möykyksi. Tämä näky tulee mieleen, kun seuraavan kerran poimin kaupassa suolakurkkuja tynnyristä.

Konnien ääntely lienee tältä keväältä ohi. Ainoat kuuluneet ränkätykset ja kuraukset taisivat tulla lahdella uivilta sorsalinnuilta. Uusi yritys äänittimen kanssa ensi keväänä. Valokuvauksessa tarvittaisiin 200-millistä putkea. Näistä kuvista ensimmäinen on sellainen kuin 85-millisellä objektiivilla ja 1,6-kertaistavalla kennolla tulee, loput ovat rajauksia.

Alppi ja melumuuri

Sitten satamaan. Kolea pohjoistuuli puhalsi Vuosaarenalpin yli satamamuurin kärjen näköalapaikalle. Kuvasta erottaa, että alpin huippua on kuluneenkin talven aikana myllerretty. Lahdella oleskeli koskeloita, tiiroja ja lokkeja.

Helsinki–Travemünde all night long
F-musiikin laivoja

Finnsun tulee, Finnmaid purkautuu. Vappu ei ole satamassa vapaapäivä.

Skatanluoto vasta-auringossa
Särkkäniemen kluuvi

Uutelan laguuneissa oli hiljaista, ilmeisesti sammakoiden kevätrieha oli ohi.

Näillä lammikoilla on ihan erityiset nimityksensäkin. Mereen yhteydessä oleva laguunilahti on flada, erkautuneet lammikot ovat kluuveja.

Ylimääräiset kuvat Googlessa.

 

 

 

Adventtikävely

Talvipäivänseisaus on 22. joulukuuta, joten viikon päästä on kai periaatteessa  vuoden lyhyin sunnuntai. Mutta silloin saattaa jo olla lunta – toivotaan niin. Ja kun tänään on satanut vettä koko päivän, käytännössä on vietetty ainakin vuoden tähän mennessä pimeintä sunnuntaita.

Tein neljäntenä adventtisunnuntaina kuvailukierroksen Itä-Helsingissä. Sateen takia en viitsinyt kantaa järjestelmäkameraa, vaan koetin ottaa kaikki tehot irti pikkupokkarista. Statiivillekin olisi ollut käyttöä, mutta päätin tällä kertaa liikkua kevyesti.

Valokuvauksessa on tavallisesti oltava varovainen vastavalon kanssa, mutta tänään opin, että myös vastatuulta on varottava – se kun puhaltaa helposti sadepisaroita linssiin. Tuulisilla paikoilla, kuten Vuosaarenalpilla, tuuli saa kuvat myös helposti tärähtämään, vaikka kuinka painaisi kameraa hanskalla pehmustettua lohkaretta vasten.

Kokeilen tällä kertaa tällaista toteutusta, että kuvat ja kuvateksteissä liikkuva kertomus ovat Picasa-verkkoalbumissa. Seuratkaa linkkiä.

Kesä julistettu

Mustavuoressa kukitaan lujasti.

Kesä on näköjään sitten virallisesti julistettu Itä-Helsingissäkin. Haara- ja räystäspääskyjä oleskeli keskisen Vuosaaren omituisilla kosteikkomailla.

Vuosaaren pohjoisosat nykyisen sataman ympärillä ovat kiehtovan hämäräperäistä seutua. Tunturihan on vanha kaatopaikka. Lähellä on käytöstä poistettu jätevedenpuhdistamo, ja lieneeköhän nykyinen golfkenttäkin perustettu puhdistamosta kertyneen moskan ja täyttömaan päälle. Porslahdentien itäpuolista aluetta on viime aikoina rakennettu siistimmäksi: siellä on kasvimaita, puistoa ja jalkapallokenttiä. Puhdistamon lähellä on kuitenkin vielä tulvalammikoita, jotka seisovat paikallaan koko kesän. Pääskyset lepäilevät kosteikoista törröttävissä kuolleissa koivuissa ja pyörähtelevät välillä lammikoiden päällä saalistamassa. Lammikoissa pulpahtelevat sammakot, västäräkki keikkuu veden pinnassa ja sorsa ränkättää.

Itä-Helsingin muuri

Arvelen, että keskikesällä täällä vallitsee aavemainen pysähtyneisyyden tunnelma. Kaupunki varastoi puhdistamon altaisiin koneita ja kaikenlaista rojua. Öisin täällä liikkuvat varmasti gangsterit. Konepistooli laulaa ja lumpiot rusahtelevat. Päivällä muutaman kymmenen metrin päässä napsahtelevat golfpallot. Mitähän piilee golfkentän vihreiden kumpujen kätköissä?

Jätevesigolf

Tässä jälleen yksi näkökulma tunturiin. Taustalla Vuosaaren voimalaitokset ja sataman päärakennus. Valonheitintornit näyttävät kasvavan nurmikentästä kuin huumesienet. Moderni hirmulo vaanii kaukana kumpujen takana.

Salainen näköalapaikka

Tässäpä vastakuva esimerkiksi tälle maisemalle. Vuosaaren sataman, ratapihan ja Porvarinlahden rajaamaksi jäi alue, jonne pääsee maitse vain kahden sillan kautta ratapihan yli. Siellä on yksi maatalo ja muutama mökki. Porvarinlahden rantaraittia kiertävät sunnuntaikävelijöiden ja talvella kansanhiihtäjien joukot, mutta täällä käy vähemmän väkeä.

Muuri
Kansanpyörä ja tutka

Sataman koillislaitaan rakennettiin valtava, lähes kilometrin mittainen melumuuri, joka näkyy kauas itäpuolen rannoille ja saariin. Muurin viereen on rakennettu kävelytie. Istutukset ja penkitkin ovat valmiina, joten sopii tulla tänne kesäaamuna katselemaan auringonnousua.

Finnlines ja Tallink
Kontteja seitsemässä kerroksessa

Muurin kärjessä 12 metrin korkeudessa on näköalatasanne, ja sinne pääsee portaita pitkin kuka tahansa! Jo on nykyaika hienoa. Entisessä perussuomessahan kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, etenkin korkeisiin, estettiin huolellisesti pääsy rautaportein ja piikkireunuksin.

Näköalapaikan nimi on Horisontti. Sieltä voi seurata sataman hyörinää, kerätä laivapisteitä, tarkkailla Kalkkisaarenselän vesilintuliikennettä, tähyillä seuraavan talven hiihtoreittejä ja kuunnella keväisin trumpetinsoittoa.

Mölandet

Keväthanget ovat kansanhiihtokauden loppuhuipennus. Ladut alkavat olla jäisiä ja kuluneita tai kuusenneulasten peitossa, ja tutut lenkit ovat jo ruvenneet kyllästyttämään. On siis aika jättää ladut ja suunnata peltoaukeita ja kaislikkoisia lahtia myöten meren jäälle. Talven aikana kasvaneiden voimien ja myötätuulen avulla saavutetaan huimia nopeuksia. Menomatkan myötätuuli tosin yleensä joudutaan maksamaan takaisin kotimatkalla.

Kansanhiihtäjän vakioreitti on yleensä kulkenut Porvarinlahdelta sataman sivuitse Mölandetin ja Granön väliseen Mösundetiin ja kaartanut sieltä kohti Majvikin ja Karhusaaren vaatimattomia asuinalueita ja sitten rannikkoa pitkin takaisin länteen. Ennen pitkää Mölandet piti kuitenkin kiertää etelän puolelta. Siellä on Sipoonselkä ja sen takana Kaunissaari.

Jo lauantaina puhalsi reipas luoteistuuli, joka antoi hyvän kyydin alkumatkasta, mutta merkitsi työntekoa paluumatkalla. Sunnuntaina tuuli jatkui ja kääntyi vähitellen länteen ja lounaaseen. Tuuli oli kasannut jäälle perunajauhoa, joka etenkin auringon lämmittämänä merkitsi lisääntynyttä lumiturvallisuuden eli hiihtäjän turvalleenmenon riskiä ja teki matkanteosta töksähtelevää.

Metsänreunoissa kympin kolikon kokoinen luistelusauvan sompa humahteli jo iloisesti hangen kuoren läpi. Vieläköhän pääsiäisenä on Rehjalla ja Oulujärvellä riittävästi hankea ja jäätä?

Vuosaaren satamaan liikennöi futuristinen avaruusalus:

Englantilaisten avaruuslaiva

PS. Totuuden ja kansanretkeilijän kameran kellot käyvät kesät talvet Itä-Euroopan aikaa, joka on kaksi tuntia edellä koordinoitua yleisaikaa (UTC+2).

Särkkäniemi

Syksyllä pitää lähteä meren rantaan tai korkeille paikoille ottamaan tuulta. Nämä Vuosaaren itärannat tosin ovat enemmänkin itätuulen paikkoja, ja lounaistuulta pitäisi mennä ottamaan Kallvikiin tai mieluiten saariin, jos pääsisi.

Olen liikkunut täällä päin aika vähän viime vuosina. Sen verran pahalta näytti, kun metsä kaadettiin Uutelan teennäisen ”kanavan” paikalta. Äskettäin olen vähitellen palaillut seudulle. Ei ympäristössä sinänsä mitään vikaa ole, mielelläni varmasti itsekin asuisin veden äärellä.

Tämmöinen on nykyinen näköala Särkkäniemestä pohjoiseen. Sinne on tullut satama. Venesatama on siirretty sataman alta Niinilahdesta etualalle Vuosaarenlahden pohjoisrannalle.

Koera tutustuu kyhmyjoutseniin
Koera tutustuu kyhmyjoutseniin

Reipas vetokoera teki rohkeasti tuttavuutta kyhmyjoutsenten kanssa. Joutsenet olivat pidättyvämpiä. Kun koera nousi vedestä, taivaan valo väheni, varjot syvenivät ja tuntui kuin koera olisi turkissaan vetänyt merestä lokakuun hämäryyden maiseman ylle.

Koera nostaa turkissaan ylös veden hämäryyden
Koera nostaa turkissaan ylös veden hämäryyden

Voimala

Vielä yksi panoraama Sumparn-sessiosta. Lienee mahdotonta saada automaattisesti yhdistymään tämmöistä kuvaa, jossa on paljon pysty- ja vaakasuorien viivojen leikkauksia. Kuvassa on törkeitä virheitä, mutta yritän viedä katsojan huomion toisaalle vääntämällä fuji-nappulaa rajusti myötäpäivään.

Vuosaaren satama

Aina silloin tällöin pyöräilen Suomen eteläisimmän tunturin eli Vuosaaren täyttömäen päälle ja katselen ympärilleni. On pakko päästä välillä näkemään kauas, ettei aivan hulluksi tule. Viime vuosina mäen ja meren väliin on rakennettu uutta satamaa. Nyt se on valmis ja toiminut täydellä teholla jo monta kuukautta. Tämä juttu on myös vastaus aikaisempien satamaartikkelien aiheuttamaan kysymykseen: minne kaikki oikein häipyivät?

Tänne.

Olen rätkinyt kuvia tunturin päältä satamatyömaan suuntaan siitä alkaen, kun hankin ensimmäisen digitaalikamerani. Suurin osa näistä kuvista on otettu tuolla A70-pokkarilla, mutta viimeinen superpanoraama on kuvattu uudella 50D-järjestelmäkameralla. Tein panoraamat nyt Photoshopilla, joka näköjään osaa koostaa kuvat melkein omin päin.

Lokakuun 12. päivänä 2003 metsä oli kaadettu ja maansiirtotyöt aloitettu, mutta Käärmeniemeä ja Lehdessaarta ei vielä ollut alettu louhia. Niinisaaressa oli vielä pystyssä talo ulkorakennuksineen:

satama-2003-10-12

Viikon kuluttua 19.10. otetussa panoraamassa näkyy jo pitkälle louhittu ratakuilu:

satama-2003-10-19

Seuraava kuva on marraskuun 23. päivältä. Lumi oli valkaissut maiseman:

satama-2003-11-23

Vuoden 2004 toukokuun 20. päivänä kallioita oli jo louhittu ja louheella täytetty keskiosan pehmeää vesijättömaata:

satama-2004-05-20

Syyskuun 12. päivän tilanne näyttää samantapaiselta. Ratapiha oli tasoitettu sepelillä:

satama-2004-09-12

Vuoden päästä syyskuun 18. päivänä 2005 sataman muodot olivat hahmottuneet pidemmälle. Kallioita vielä louhittiin, Niinilahtea täytettiin ja melumuuria pystytettiin:

satama-2005-09-18

Vuodelta 2006 ei jostakin syystä ole kuvia. Lokakuun 14. päivänä 2007 kalliot oli louhittu, merenlahti täytetty ja maaliikenneväylät valmiit. Rakennukset nousivat tohisten:

satama-2007-10-14

Edellisestä vuoden päästä satamaa otettiin jo käyttöön. Ja seuraavana keväänä, toukokuun 3. päivänä 2009 satama oli täydessä toiminnassa. Kävikö niin, että tuo pieni Niinilahden venesataman rannassa seissyt metsäsaareke sai jäädä paikalleen keskelle satamaa?

satama-2009-05-03