17.6. käveltiin reippaasti Ishincan perusleiristä tien päähän Cochapampaan, heitettiin tavarat aasien ja hevosten selästä Hiaceen ja ajettiin Huaraziin. Ei tainnut kukaan asioida kioskilla, omat vesipullot vain juotiin tyhjiksi ja ajateltiin kaupungissa odottavaa ravintolaillallista.
Huascarán oli pilvien peitossa, ja kahden päivän päästä piti sinne jo suunnattaman. Ilman kirkastumista myös tuolla ylhäällä taidettiin toivoa, jotta liiat lumet pääsisivät vyörymään pois ja loput kovettumaan sen verran että ylös uskallettaisiin yrittää.
Vastaa