Kirkkaalla säällä Huascarán, joka on pohjoisessa 45 kilometrin päässä, näkyy hyvin Huarazin pääkadulle. Sen takana vasemmalla näkyy kolme Huandoyn neljästä huipusta ja oikealla puolella Chopicalqui.
Viidessä tonnissa käynti tuotti kansanretkeilijälle samana iltana mojovan päänsäryn. Yksi lepopäivä kaupungissa (3000 metriä) olisi ollut tarpeen Limasta siirtymisen jälkeen. Retkikunnan naisilla ei ollut korkeusvaivoja, mutta he käyvätkin ehtimiseen Alpeilla kolmessa kilometrissä. Kansanretkeilijän edellinen käynti vastaavissa korkeuksissa sen sijaan oli marraskuulta 2008.
Kahden päiväretken jälkeen lähdettiin 11.6. kunnolla maastoon, alkoi siis oikea retkikuntatoiminta. Hiaceen pakattiin retkeläisten ja heidän henkilökohtaisten varusteidensa lisäksi laatikoittain ruokaa, keittiövälineitä, retkituoleja ja kaksi isoa telttaa (sekä yksi alle neliömetrin kokoinen teltta). Kyytiin hyppäsivät apulaisopas ja leiriasioista vastaava Carlitos sekä Antonio ja Gregorio, joista edellinen toimi pääasiassa kokkina ja jälkimmäinen kantajana ja perusleirin yleismiehenä.
Ajettiin päätietä pohjoiseen ja sitten ylös kukkuloille paikkaan nimeltä Cochapampa. Siellä taakat siirrettiin aasien selkään ja retkeläiset lähtivät kevein päivärepuin kohti Ishincan laaksoa ja tulevien kiipeilyjen perusleiriä. Kansanretkeilijä oli hieman huonovointinen, ja alle tunnin kävelyn jälkeen piti tyhjentää vatsa kauniisti kumpuilevassa viljelys- ja laidunmaisemassa. Äänitys unohtui, valitettavasti.
Kävelymatka oli alle kymmenen kilometriä, joten voimia oli sentään jäljellä Ishincan perusleiriin saavuttaessa. Lieneekö ollut vielä akklimatisoitumisongelmia vai vatsatautia, ilta-aterialla ruokahalu oli lähinnä käänteinen ja ruokaa piti kierrättää. Kansanretkeilijä päätti jättää seuraavan päivän kiipeilyn väliin ja vetäytyi makuupussiin ennen muita.
Vastaa