Ishinca (5530) oli kansanretkeilijän ensimmäinen lumihuippu tällä retkellä (13.6.). Se on Piscon tapaan mahtavien kuusitonnisten ympäröimä matala ja helppokulkuinen näköalaparveke. Huippu on kapea lumiharja: koillispuolella on mukavat nojatuoli-istuimet ja lounaispuoli on pystysuora. Edgar ja Violetta taitavat osoittaa seuraavaa kohdetta Tocllarajua, joka sijaitsee kuvaa hallitsevan massiivisen Palcarajun (6274) vasemmalla eli luoteispuolella. Oikeanpuoleinen vuori on luultavasti Pucaranra (6147).
Matkaa Ishincan perusleiristä kaakkoon on linnuntietä vain runsaat kolme kilometriä, mutkitellen nousevaa polkua ja moreenia sekä jäätikköä pitkin tietenkin paljon enemmän. Matkan varrella on pari leiripaikkaa niille, jotka haluavat lyhyen huippupäivän tai ovat kiipeämässä viereiselle paljon vaikeammalle Ranrapalcalle. Jäätikkö on loiva ja vähärailoinen, mutta jäätikölle päästäkseen on noustava ensin moreenilta kymmeniä metrejä ylös jyrkkää kalliota, tasapainoteltava kapealla polulla ja laskeuduttava taas jyrkästi jään reunaan.
Täällä olivat myös suurimmat irtolohkareet, jotka kansanretkeilijä on toistaiseksi nähnyt. Usein lohkareita tai jäämuodostelmia sanotaan huolimattomasti kerrostalon kokoisiksi, mutta näistä Ranrapalcan pohjoisseinämästä irronneista ja jään reunalle killumaan jääneistä louhista suurin tosiaankin oli kooltaan K. E. Nymanin 1970-luvulla rakentamien kolmikerroksisten talojen luokkaa.
Ishincalla jalassa olivat pitkästä aikaa vanhat Lowan kovat kengät. Ne eivät olleet enää alkuunkaan sopivat, vaan tekivät jalkaan hiertymät, jotka eivät parantuneet koko retken aikana (ovat nyt miltei parantuneet), ja pakottivat etsimään väliaikaiset sijaiskengät (vanhat Scarpat). Tätä retkeä varten tilatut uudet kengäthän saapuivat liikkeeseen parahiksi päivän maastapoistumiseni jälkeen.
Vastaa