Totuus

Matti Sunellin blogi

Avainsana: Itä-Helsinki

  • Kesä julistettu

    Kesä julistettu

    Mustavuoressa kukitaan lujasti.

    Kesä on näköjään sitten virallisesti julistettu Itä-Helsingissäkin. Haara- ja räystäspääskyjä oleskeli keskisen Vuosaaren omituisilla kosteikkomailla.

    Vuosaaren pohjoisosat nykyisen sataman ympärillä ovat kiehtovan hämäräperäistä seutua. Tunturihan on vanha kaatopaikka. Lähellä on käytöstä poistettu jätevedenpuhdistamo, ja lieneeköhän nykyinen golfkenttäkin perustettu puhdistamosta kertyneen moskan ja täyttömaan päälle. Porslahdentien itäpuolista aluetta on viime aikoina rakennettu siistimmäksi: siellä on kasvimaita, puistoa ja jalkapallokenttiä. Puhdistamon lähellä on kuitenkin vielä tulvalammikoita, jotka seisovat paikallaan koko kesän. Pääskyset lepäilevät kosteikoista törröttävissä kuolleissa koivuissa ja pyörähtelevät välillä lammikoiden päällä saalistamassa. Lammikoissa pulpahtelevat sammakot, västäräkki keikkuu veden pinnassa ja sorsa ränkättää.

    Itä-Helsingin muuri

    Arvelen, että keskikesällä täällä vallitsee aavemainen pysähtyneisyyden tunnelma. Kaupunki varastoi puhdistamon altaisiin koneita ja kaikenlaista rojua. Öisin täällä liikkuvat varmasti gangsterit. Konepistooli laulaa ja lumpiot rusahtelevat. Päivällä muutaman kymmenen metrin päässä napsahtelevat golfpallot. Mitähän piilee golfkentän vihreiden kumpujen kätköissä?

    Jätevesigolf

    Tässä jälleen yksi näkökulma tunturiin. Taustalla Vuosaaren voimalaitokset ja sataman päärakennus. Valonheitintornit näyttävät kasvavan nurmikentästä kuin huumesienet. Moderni hirmulo vaanii kaukana kumpujen takana.

  • Kovaa peliä Kontulassa

    Varastettu lompakko on tyhjennetty ja viskattu metrolaiturin päästä raiteiden väliselle joutomaalle. Siellä näkyy kaikenlaista muutakin roinaa. Mitä, onko tuossa tupakantumpin alla irlantilainen kahden euron kolikko? Symboloiko se finanssikriisiä?

  • Salainen näköalapaikka

    Tässäpä vastakuva esimerkiksi tälle maisemalle. Vuosaaren sataman, ratapihan ja Porvarinlahden rajaamaksi jäi alue, jonne pääsee maitse vain kahden sillan kautta ratapihan yli. Siellä on yksi maatalo ja muutama mökki. Porvarinlahden rantaraittia kiertävät sunnuntaikävelijöiden ja talvella kansanhiihtäjien joukot, mutta täällä käy vähemmän väkeä.

    Muuri
    Kansanpyörä ja tutka

    Sataman koillislaitaan rakennettiin valtava, lähes kilometrin mittainen melumuuri, joka näkyy kauas itäpuolen rannoille ja saariin. Muurin viereen on rakennettu kävelytie. Istutukset ja penkitkin ovat valmiina, joten sopii tulla tänne kesäaamuna katselemaan auringonnousua.

    Finnlines ja Tallink
    Kontteja seitsemässä kerroksessa

    Muurin kärjessä 12 metrin korkeudessa on näköalatasanne, ja sinne pääsee portaita pitkin kuka tahansa! Jo on nykyaika hienoa. Entisessä perussuomessahan kaikkiin mielenkiintoisiin paikkoihin, etenkin korkeisiin, estettiin huolellisesti pääsy rautaportein ja piikkireunuksin.

    Näköalapaikan nimi on Horisontti. Sieltä voi seurata sataman hyörinää, kerätä laivapisteitä, tarkkailla Kalkkisaarenselän vesilintuliikennettä, tähyillä seuraavan talven hiihtoreittejä ja kuunnella keväisin trumpetinsoittoa.

  • Sammakoita

    Sammakoita

    Pohjanmaalla poltetaan kuulemma pääsiäiskokkoja. Vuosaaressa roihuavat pääsiäisenä autot ja mopot.

    Tuleva alamaailma on harjoitellut Rastilassa.

    Toisen pääsiäispäivän ylösnousemus onnistui jo kohtalaisen aikaisin. Mutta jos haluaa kunnon muuttolintuäänityksiä ilman moottoriveneiden pärinää, pitänee lähteä liikkeelle jo auringon noustessa.

    Kävin Särkkäniemessä kokeilemassa, josko tänä keväänä ennättäisin ajoissa tapaamaan sammakoita. Onneksi Tuomas näkyi käyneen paikalla eilen ja muistutti asiasta kuvallisesti. Näkyihän siellä sammakoita, mutta ne olivat kameran ulottumattomissa keskellä lammikkoa.

    Onneksi paikalle sattunut luontoharrastaja kertoi keski-Vuosaaressa olevasta toisesta lammikosta, jossa eilen oli ollut kymmeniä ellei satoja kutevia sammakoita. Sain myös vihjeen Porvarinlahdella olevasta rupikonnapaikasta.

    S. Sammakko & kumpp.

    Enpä ollut tätäkään ihmettä aikaisemmin tajunnut luonnosta etsiä. Siellä niitä oli kymmeniä kurnuttamassa. Ei niillä ollut ihan yhtä kova ääni kuin Ecuadorin sademetsän sukulaisilla.

    Tällaisia tilanteita varten pitäisi olla kauko-objektiivi ja sitä äänipuolella vastaava suuntamikrofoni. Tätä lähemmäksi ei 85-millisellä päässyt, kuvaa on sitä paitsi rajattu. Äänitteessä on tavattomasti ympäristön huminaa.

    Eilisestä kevään edistymisen julistuksesta pitää ottaa vähän takaisin. Mustavuoren kuusikossa oli kansanhiihtoladulla vielä reippaasti lunta, mikä pakotti kansanpyöräilijän jalkamieheksi. Sinivuokot vasta aloittelivat alempana rinteessä.

    Kuvissa on paikkatieto, niin kuin on Totuudessa ollut ainakin viime kesästä lähtien. Sen takia en viitsi tehdä aina erikseen karttapaikkalinkkejä. Kamerassani ei ole satelliittipaikanninta, mutta vetelen kuvat Aperturessa Googlen kartalle, jolloin niihin tulee koordinaatit. Kertauksena Macin käyttäjälle:

    1. Klikkaa kuva täysikokoiseksi.
    2. Raahaa kuva selaimesta työpöydälle.
    3. Tuplaklikkaa kuva auki työpöydällä. Se aukeaa Esikatselu-ohjelmassa.
    4. Ota valikosta Työkalut–Näytä inspektori (⌘I). Kaiva pikkuikkunasta esiin kohta GPS.
    5. Klikkaa Etsi-nappia. Selaimeen aukeaa Googlen kartta, jossa kuvan paikka on merkittynä.

    Toimitus sujuu nopeammin kuin ohjeiden lukeminen. Ehkä Windowsissa asia käy yhtä helposti. Kommenteissa voipi kertoa.

  • On siis kevät

    On siis kevät

    Pääsiäisaamun ylösnousu jäi myöhäiseksi, mutta reippaasti aamupäivän puolella pääsi kierros itäisimmän Helsingin rannikkoseuduilla kuitenkin alkamaan. Lienee se hetki, kun tuleva kesä on jo lähempänä kuin mennyt talvi: viimeiset lumenrippeet haihtuvat aivan näinä päivinä, metsät jylisevät peipposten laulusta, leskenlehdet ja vuokot rehottavat valtoimenaan ja houkuttelevat sitruunaperhosia.

    Muita päivän perhoslajeja olivat nokkosperhonen (ensimmäinen havainto 12.4.) ja suruvaippa, ehkä neitoperhokin, mutta se jäi epävarmaksi kun liikkui niin nopeasti. Olisikohan ollut vielä jokin pieni oranssinruskea perhonen, mutta eiväthän kultasiivet vielä lennä? Se taisikin olla kuiva koivunlehti.

    Kansanhiihtäjän pelto lainehtii vettä. Suomenlahti nousee Husön pelloille keväisin ja syksyisin, ovathan nämä vanhoja merenlahtia.

    Kansanhiihtokausi loppui, vesihiihtoa tarjolla

    Neljä viikkoa sitten kansanhiihtäjä hiihti tämän veneen reittiä ja otti kuvan laivasta suunnilleen punaisen venevajan edustalta. Tuomas ehti näille seuduille melomaan jo alkuviikosta.

    Vene Mölandetin edustalla

    Varissaaren rannassa kellui pari jääkimpaletta.

    Viimeiset jäänrippeet
    Cygnus ja cygnus

    Kyseessä olikin pari sibeliaanisia laulujoutsenia. Trumpettia soittaen nämä kaarsivat paikalle Kalkkisaaren ylitse. Olihan siellä sataman toisella puolella myös keskieurooppalaisia kultturelleja versioita. Soittanevatko jotain wagnertuubaa kenties, en muista kuulleeni.

    Hienostelevia kyhmyjoutsenia
  • Mölandet

    Mölandet

    Keväthanget ovat kansanhiihtokauden loppuhuipennus. Ladut alkavat olla jäisiä ja kuluneita tai kuusenneulasten peitossa, ja tutut lenkit ovat jo ruvenneet kyllästyttämään. On siis aika jättää ladut ja suunnata peltoaukeita ja kaislikkoisia lahtia myöten meren jäälle. Talven aikana kasvaneiden voimien ja myötätuulen avulla saavutetaan huimia nopeuksia. Menomatkan myötätuuli tosin yleensä joudutaan maksamaan takaisin kotimatkalla.

    Kansanhiihtäjän vakioreitti on yleensä kulkenut Porvarinlahdelta sataman sivuitse Mölandetin ja Granön väliseen Mösundetiin ja kaartanut sieltä kohti Majvikin ja Karhusaaren vaatimattomia asuinalueita ja sitten rannikkoa pitkin takaisin länteen. Ennen pitkää Mölandet piti kuitenkin kiertää etelän puolelta. Siellä on Sipoonselkä ja sen takana Kaunissaari.

    Jo lauantaina puhalsi reipas luoteistuuli, joka antoi hyvän kyydin alkumatkasta, mutta merkitsi työntekoa paluumatkalla. Sunnuntaina tuuli jatkui ja kääntyi vähitellen länteen ja lounaaseen. Tuuli oli kasannut jäälle perunajauhoa, joka etenkin auringon lämmittämänä merkitsi lisääntynyttä lumiturvallisuuden eli hiihtäjän turvalleenmenon riskiä ja teki matkanteosta töksähtelevää.

    Metsänreunoissa kympin kolikon kokoinen luistelusauvan sompa humahteli jo iloisesti hangen kuoren läpi. Vieläköhän pääsiäisenä on Rehjalla ja Oulujärvellä riittävästi hankea ja jäätä?

    Vuosaaren satamaan liikennöi futuristinen avaruusalus:

    Englantilaisten avaruuslaiva

    PS. Totuuden ja kansanretkeilijän kameran kellot käyvät kesät talvet Itä-Euroopan aikaa, joka on kaksi tuntia edellä koordinoitua yleisaikaa (UTC+2).

  • Erikoinen hiihtotyyli

    Kansanhiihtäjä kiinnitti tänäisellä lenkillään huomiota viime aikoina yleistyneeseen erikoiseen hiihtotapaan: huomattava osa vastaantulevista hiihtäjistä tuli vastaan selkä edellä! Heitä oli suunnilleen yhtä paljon kuin naama edellä hiihtäjiä, eivätkä he liikkuneet näihin verrattuna kovinkaan paljon hitaammin.

    Tänään meni Bisajärven lenkki (ilman Kuusijärven pistoa) runsaassa kolmessa tunnissa, mikä tehnee keskinopeudeksi noin kymmenen kilometriä tunnissa. Tähän kuuluu kävelyosuudet Mellunmäessä ja kehätien risteyksessä ja uutta lunta tulvillaan ollut yhdyslatu Mellungsbackasta Gjutaniin. Tämä merkinnee tasaisella kovapintaisella ladulla ehkä viidentoista kilometrin tuntinopeutta. Kunhan lumi tästä vielä kovettuu, nähtäneen tasaisella kahdenkympin nopeuksia, ja Hakunilan kilpavitosen alamäissä lähenneltäneen yleisnopeusrajoitusta.

  • Reippaiden ihmisten sunnuntai

    Reippaiden ihmisten sunnuntai

    Nyt alkaa olla lentokelit ja vauhti alamäissä lähentelee jo yhdeksääkymppiä. Hakunilan–Kuusijärven latu on kuitenkin tasainen suurimman osan matkaa, vain Bisajärven metsälenkillä on pari mainittavampaa mäkeä.

    Kansanhiihtäjä kokeili, miten kolmen ja puolen peninkulman lenkki Mellungsbystä Gjutansin kautta Hanaböle träskille ja takaisin sujuu luistellen. Latu-ura on koko matkan leveä ja tasainen, joten hyvinhän se meni. Reisilihakset ovat talven mittaan treenaantuneet sen verran, että voimaa ja vauhtia riitti koko matkalle. Pohjoistuuli jarrutti mennessä, mutta maksoi takaisin palatessa.

    Laiskiaissunnuntain ansiosta ladulla oli jälleen kerran koko suomen kansa.

    Sotungin pelloilla latu ohittaa Helsingin maalaiskunnan toiseksi korkeimman paikan Högbergetin (74,6 m) sen jyrkän länsiseinämän juurelta. Peltojen loputtua se seuraa maakaasuputken linjaa. Alue on Sipoonkorven länsireunaa, maastolle ovat tyypillisiä kalliot ja niiden väliset usein pohjois–eteläsuuntaiset suojuonteet. Latua pitkin pääsisi Keravalle saakka. Toivottavasti hiihtokelejä riittää, että tuon pisimmän matkankin ehtisi vielä tänä talvena kokeilla.

    Kansanhiihtäjä hoksasi ylämäissä hyvin toimivan luisteluhiihtotyylin: kannattaa laskea takamusta ikään kuin istuvaan asentoon, jolloin jalat työntävät suksia etuviistoon aivan itsestään, potku pysyy pitkänä ja vauhti säilyy. Ilmeisesti tämä vaatii kuitenkin hiihtokauden aikana vahvoiksi kehittyneitä reisilihaksia.

    Matkaan meni alle neljä tuntia, johon kuului pari valokuvauspysähdystä, mehutauko Kuusijärven majalla ja suksien kanto mennen tullen Mellunmäen poikki.

    Risteys Sipoonkorvessa

  • Mellunmäestä Hakunilaan

    Ja katso, minä ilmoitan teille suuren ilon: Mellunmäestä pääsee taas hiihtämällä Hakunilaan!

    Kansanhiihtäjä tuli Mellunmäestä laskeuduttuaan pellon kulmaan, josta mutkan jälkeen lasketellaan tunnelin kautta Mustavuoren ladun lähtöpaikalle. Kulmasta lähti aivan äskettäin avattu latu Westerkullan peltojen halki pohjoiseen. Voisiko se olla…

    Sinäkö se oot? Näin monen vuoden jälkeen muistatko mua?

    Jaaha, pitäisikö asia tutkia nyt, vai kävisikö kuitenkin tänään Talosaaressa ja tulisi sitten huomenna henkisesti valmistautuneena ottamaan selvää, onko uusi latu todella se, mikä se näyttää olevan? Nyt. Asiaan pitää tarttua heti. Tärkeiden asioiden kanssa ei sovi aikailla, sillä peräseinä lähestyy vuosi vuodelta nopeammin.

    Kansanhiihtäjä lienee hiihtänyt viimeksi yhdyslatua pitkin Mellunmäestä Hakunilaan vuonna 2003. Asia tuli tarkastetuksi sähköpostista: elokuussa 2004 kansanhiihtäjä kyseli Vuosaaren satamatyömaan tiedottajalta, mahdetaanko yhdyslatua vielä tehdä, kun edellisenä talvena sitä ei enää ollut, ilmeisesti ratatyömaan takia. Eipä tullut selvää vastausta, eikä latuakaan ole sen koommin näkynyt. Joskus on ollut umpihankeen hiihdetty linja ladun paikalla, joku sinnikäs vanhojen aikojen muistaja lienee yrittänyt palauttaa reittiä omin voimin.

    Mutta tänään latu oli entisellä paikallaan. Pari kilometriä peltoaukean toiseen päähän kehätien ja Länsisalmentien risteykseen, suksien kantoa alle kaksisataa metriä, sitten taas pellon poikki kohti kohti Porvoonväylän alittavaa tunnelia ja tunnelin jälkeen uudelle reitille koilliseen, jälleen pellon poikki. Ennen muinoin latu lähti tunnelin jälkeen luoteeseen yli kallioisen metsäalueen, mutta sinne, moottoriteiden kulmaukseen, tuli sitten valtava louhos. Pellon pohjoispäässä latu siirtyy sähkölinjalle ja siinä on vähän risukkoa, mutta pian päästään kuusimetsään ja aivan pian reitti yhtyykin jo Hakunilan 3,6 kilometrin lenkkiin.

    Hakunilan ladut ovat loistavat. Siellä on nousuja, laskuja ja tiukahkoja kaarroksia, kuusimetsää, kallioita ja pieniä peltoaukioita. Tekisipä melkein mieli siteerata Aarne Tenkasta1. Kyllä taisi nyt Talosaari jäädä vuorotteluvapaalle. Lenkkejä on useampi, ja niitä kun yhdistelee eri tavoin, ei paikkaan voi kyllästyä. Tänään kansanhiihtäjä tyytyi kiertämään 3,6 kilometrin lenkin, kun päivänvalo alkoi olla jo vähissä.

    Joku kerta pitää tarkistaa, onko Hakunilasta tehty entiseen tapaan latu Sotungin laaksoa pitkin Kuusijärvelle ja Keravan suuntaan. Sehän olisi myös oivallinen lähestymisreitti Sipoonkorpeen tehtäviä kansanretkiä ajatellen.

    Tämän jutun karttalinkit vievät kokeeksi Googlen Openstreetmapin karttasovellukseen. Käyttö oli vähän hankalaa, kun yksittäisen paikkamerkitsimen linkin sai näkyviin vain lähettämällä sen sähköpostilla itselleen. Täytyy koettaa hieman opiskella asiaa. Olisiko parempi esittää kaikki paikat yhdessä kartassa? Minusta olisi mukavampaa seurata paikkoja sitä mukaa kun kertomus etenee. Mitäs tuumaatte?

    1 Muokattu 1.5.2011. Poistin tästä linkin Koe-eläinpuisto-radiohupailuun, koska kyseinen jakso ei enää ole kuultavissa. Tarkoitetun kohdan vuorosanat kuuluivat: ”Tuulikki, tää on taivas!”

    Muokattu 1.5.2021. Kymmenen vuotta edellisen muokkauksen jälkeen muutin karttalinkin Openstreetmap-palveluun. Eroon Googlesta!

  • Koko kansan hiihto

    Koko kansan hiihto

    Täällä Suomen laitimmaisella syrjällä on kosolti lunta, mistä kansanhiihtäjä iloitsee. Vuoden ensimmäisen sunnuntain hiihtolenkki tarjosi riemastuttavan yllätyksen: ladulle oli lähtenyt koko Suomen kansa! Ehkä siis myös Helsinki on reippaiden ihmisten kaupunki, niin kuin Espoon väitetään olevan – nimitys, jonka puolestaan uhkaavat menettää jotkin luonnonoloiltaan loistavat mutta henkisesti sinnittelevät entiset paperitehdaspaikkakunnat.

    Länsimäentien silta

    Kansanhiihtäjä vuorottelee Talosaaren ja Kivikon lenkkejä. Kummallekin pääsee yhdyslatuja pitkin kotipihasta, ja hyvällä onnella suksia riisumatta. Hyvä onni tarkoittaa sitä, että viikonlopuksi sataa vain sen verran lunta, etteivät aurat lähde liikkeelle. Näin voi hiihtää kävelyteiden reunoja siellä, missä latu katkeaa. Jos tulee oikein kunnolla lunta, voi suksilla päästä jopa isompien katujen yli, mutta silloin on vaarana, että aurauskalusto lähtee töihin sunnuntainakin. Helsingissä ei valitettavasti vieläkään toimi katu- ja latukunnossapidon yhteistyö.

    Telaketjut rouhivat sepelin esiin

    Tällä kertaa Mellunmäen ylittäminen sukset jalassa onnistui. Länsimäentien kävelysillalla pystyi hiihtämään varovasti. Sillan jälkeen latukoneen telaketjut olivat nostaneet lumen pinnalle sepeliä: paradoksaalisesti kansanhiihtäjän paras ystävä teki katuosaston aiheuttaman haitan uudelleen näkyväksi. Onko latuosasto lannistunut katuosaston ylivallan edessä: ennen tällekin kohdalle tehtiin latu tien sivuun?

    Mustavuoren ladun alku

    Rikkumaton hiihto alkaa Mustavuoren juurelta Itäväylän eteläpuolelta. Tällä kertaa kaikki hiihtäjät olivat muistaneet ottaa suksensa mukaan. Tavallisesti näillä seuduilla tulee vastaan joitakin suksensa unhoittaneita, vain sauvoilla liikkuvia hiihtäjiä.

    Mustavuoren lenkki on vain 2,125 kilometriä pitkä. Vaikka siinä on yksi ylä- ja yksi alamäki, näin lyhyen lenkin kiertäminen useaan kertaan kyllästyttää. Siksi kansanhiihtäjä yleensä hiihtää Talosaareen ja takaisin ja lopuksi yhden kerran Mustavuoren lenkin. Yksi ainoa vika Talosaaren ladussa on: siinä ei ole varsinaisia mäkiä.

    Porvarinlahden rantakaislikko,
    hiihto-
    ja rautatiesilta

    Porvarinlahden rantaniitty on kesällä oiva perhospaikka ja talvellakin viihtyisä. Kansanhiihtäjä ei ole vielä onnistunut näkemään junia satamaradan sillalla, mutta vaunut.orgissa on kuvia esimerkiksi tässä ja tässä.

    Vuosaaren piiput

    Suomen turhimman lintutornin juurella on venesatama, ja sinne näkyvät Vuosaaren voimalaitosten piiput.

    Husö

    Ladun kääntöpaikka on Talosaaressa eli Husössä, kartanon talousrakennuksen nurkalla. Kartanon mailla harjoitetaan hevosratsastustointa.

    Tässä jutussa ei ole karttalinkkejä, mutta kuvissa on paikkatieto. Kuvat saa kartalle vanhan ohjeen mukaan.