Avainsana: kansanretkeilijä

Kesä parhaimmillaan

Rikoslaki kieltää Suomessa syntynyttä Suomen kansalaista matkustamasta Suomesta etelään sijaitseville alueille kesäpäivänseisausta edeltävien 28 vuorokauden aikana. Mainittu aikahan on vuoden valoisin, päivä pitenee äärimmilleen ja luonnossa on kiivaimman kasvun aika. Vihreä on vaaleaa, puut kukkivat ja linnut huutavat mielipuolisesti. Kesäpäivänseisauksen jälkeen kesä on käytännössä ohi, kaikki toivo mennyttä ja ihmisen ainoa lohtu on pitenevien päivien odotus. Silloin voi matkustaa minne haluaa, ei sillä mitään väliä ole.

Mainitun lakipykälän rikkomisesta ei ole enää muutamiin vuosiin tuomittu vankeutta, joten kansanretkeilijä uskaltaa nyt rikkoa sitä. Ja kun kerran rikotaan, niin rikotaan kunnolla ja tempaistaan saman tien eteläiselle pallonpuoliskolle (tosin vain kymmenkunta astetta), jossa on periaatteessa pimeä vuodenaika.

Laukut on ahdettu täyteen ja mietitty kiivaasti, mitä voi ottaa mukaan ja mitä ei. Toivotaan lujasti, ettei oma vaaka näytä liian vähän. Isoin reppu jää kotiin, pienempi on koepakattu ja todettu, että sillä selviää Huascaránin retkestä juuri ja juuri, kun pakkaa isot tavarat ulkopuolelle.

6.6.2010
Kansanretki 6000

Suomalaiset Everest- ja Lhotse-joukkiot (tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä) ovat palaamassa Kathmandun kasvispatojen ja Everest-olutmukien ääreen, joten nojatuolikiipeilijät voivat hetkeksi nousta venyttelemään raajojaan. Pian voidaankin istuutua seuraamaan vaikkapa suomalaista Karakorum-kiipeilijää tai vaikkapa kansanretkeilijää!

Kansanretki 6000 starttaa runsaan viikon päästä, maanantaina 7.6., kun Kelmin putte starttaa Helsinki-Vantaalta aamulla kello 7.10. Amsterdamissa vaihdetaan triplaseiskaan, ja 17 tunnin kuluttua lähdöstä ollaankin sitten Limassa. Retkikohteena on Cordillera Blanca, sen viisi- ja kuusitonniset ihan älyttömän hienon näköiset vuoret. Kansanretki 6000 on samalla syyskuussa alkavan Kansanretki 8000:n harjoitus- ja akklimatisoitumisretki.

Kansanretkeilijä on viime päivät hoidellut pakettiin kevään viimeisiä päivätöitään ja juossut ja pyöräillyt ympäri kaupunkia saamassa piikkejä olkavarteensa, sovittamassa piilolinssejä ja täydentämässä varusteitaan. Puntari on kaivettu esiin ja kamat ovat ruvenneet leviämään pitkin makuuhuoneen lattiaa. Varustus pitäisi saada puristettua 20 kiloon. Näön vuoksi tässä on levitettynä kuvausta varten osa varusteista. Huomaa KR 8000:ta varten hankittu untuvatakki ja linnunkakka ikkunassa.

Tiukkaa tekee, kun teltta ja ehkä vielä köysikin pitää pakata mukaan. Lentoyhtiöt syrjivät reippaita vuoristokiipeilijöitä vakavasti: 90-kiloinen kanssamatkustaja kuljettaa mahassaan sen minkä 70-kiloinen kansanretkeilijä joutuu panemaan vaa’an kautta koneen ruumaan.

Täytyy myöntää, että ulkoiluvälinevalmistajat auttavat retkeilijää painonpudotuksessa – tietysti rahaa vastaan. On olemassa ihan uskomattoman kevyitä vaatteita. Kansanretkeilijä hankki tänään höyhenenkeveät softshell-housut ja hypisteli heliuminkeveitä villa-aluspaitoja. Pakko ne on kai huomenissa mennä ostamaan. Ei kehdannut samalla kertaa, nuuka mies. Toisaalta untuvamakuupussia tai jäähakkua tahi -rautoja ei paljoa kevyemmäksi saa käytettävyyden kärsimättä.

Jos zoom-objektiivi vaihdetaan 195 grammaa painavampaan, pitää paino varmaan ottaa takaisin kengissä.

Kansanretki 6000:n kohteet helpoimmasta vaikeimpaan ja yritysjärjestyksessä: Urus, Ishinca, Tocllaraju, Huascaran Sur. Sitten jos kaikki menee hyvin, ehkä vielä Chopicalqui. Ja jos oikein kilttejä olemme, pääsemme katsomaan maailman kauneinta vuorta Alpamayoa.

Totuus kertoo Kansanretki 6000:sta aina tilaisuuden tullen. Reaaliaikaista satelliittilähetystä tai Spot-seurantaa ei ole luvassa, koskaan.

26.5.2010
Kotijääputous

Talviurheilua suosivat ilmat jatkuvat, ja lopputalvi tuo vielä ylimääräisiä iloisia yllätyksiä. Alkutalven pakkasethan olivat niin kovia ja äkillisiä, että monet jääputoukset eivät ennättäneet kunnolla muodostua, kun vesi jäätyi maaperään kalliojyrkänteiden yläpuolelle. Mutta nyt maaliskuussa aurinko sulattelee noita vesiä päivisin, ja öisin pakkanen jäädyttää vedestä puikkoja jyrkänteisiin.

Kansanretkeilijän kotijääboulderikin on muodostunut pitkästä aikaa Mustikkamäen varjoisalle reunalle, joten vaihtelua päivittäiseen kansanhiihtoon tuo rimpuilu pystysuoralla jääpinnalla. Kolmen metrin seinällä saa juuri jalat irti maasta ja hakut vielä kiinni puikkojen yläpäähän, ja sitten mennään vasemmalle ja oikealle edestakaisin viiden metrin radalla. Poikittain liikkuminen on muuten vaikeampaa kuin suoraan ylöspäin nouseminen.

Jää kuluu äkkiä puhki, mutta uutta kasvaa tilalle. Täytyy vain toivoa pitkään jatkuvia yöpakkasia. Tänään näytti siltä, että jopa Humikkalantien leikkauksen köysireittikin saisi alas asti yltävän ohuen jääkerroksen, ikään kuin talven joutsenlauluna täällä Suomen äärimmäisellä reunalla.

23.3.2010
Senkka nenästä pojat!

Kansanretkeilijän paluu jääkiipeilyn pariin tapahtui mukavassa ja taitavassa seurassa Valkealan Lintojalla. Voimia ja kestävyyskuntoa tuntuu olevan enemmän kuin aikoihin, rohkeuttakin riittävästi ja eiköhän taidoistakin ruvenne pian ruoste ropisemaan.

Kyllä luminen metsä on hieno paikka.

Hakuniskusta irronnut jääpala kolahti kansanretkeilijän naamaan ja teki silmälasien välityksellä pienen reiän nenänvarteen. Visiirin hankkiminen tuli oitis vakavasti harkittavaksi.

(Kuvaaja Adrian Pollard)

19.1.2010
Paluu Kruunuvuoreen

Keskelle valkoisinta talvea välähdys syksyn kirkkaita värejä. Tässä Kruunuvuorenlampi 11.10.2009. Kuvakulma saattaa vaikuttaa äkkiseltään tavanomaiselta, mutta tämä on kuitenkin viidestä otoksesta koottu panoraama, ja kuvakulma on yli 90 astetta. Eräänlaista laajakulman jäljittelyä normaaliobjektiivilla siis.

Palauttelen mieleen Fotarin käyttöä ja testaan iMacin suorituskykyä. Otin samana päivänä rantakalliolta superpanoraaman Suomenlinnasta Herttoniemeen: 30 kuvaa. Koneen yhdistäessä kuvia olisi jo melkein keittänyt kupillisen kahvia, ainakin olisi ehtinyt laittaa tulelle. Miten paljon yksityiskohtia kuvasta löytääkään, kun sitä katsoo täydessä koossa.

6.1.2010
Hepoköngäs

Joulupäivänä Puolangan Hepokönkään alla 180 metrin korkeuskäyrällä oli 30 astetta pakkasta, joten valokuvaus hoidettiin nopeasti ja rukkaset kädessä. Niinpä tähtäyksessä tuli kömmähdettyä: tämän panoraaman kahdesta oikeanpuoleisimmasta otoksesta jäi puiden latvat pois. Kuva kaareutuu Fotarin käsittelyssä sen verran, että suorakulmaiseen rajaukseen ei mahdu yhtä aikaa koko suvanto ja kuuset latvoja myöten. Kompromissina tuli tällainen harjoituskuva, josta puuttuu oikea yläkulma, ja kompromissin myötä kuvaan sai jäädä myös valokuvaaja. Katsoja voi kokeeksi itse rajata kuvan niin, että työntää kuvan ruudun ulkopuolelle veden laitaa myöten, ja päättää sitten olisiko niin parempi.

2.1.2010
Kainuun rotkolaaksot 1

Kansanretkeilijä otti joulupäivän tehtäväkseen Kainuun jääkiipeilymahdollisuuksien tiedustelemisen. Puolangan Hepoköngäs oli tietysti vanha tuttu, myös talviasussaan, mutta kansanretkeilijältä vielä kiipeämätön. Joulun aikaan putous ei välttämättä ole aina kunnolla jäässä, joten tilanne piti käydä tarkastamassa paikan päällä. Retkeä suunnitellessa tuli tutkituksi karttaa ja pannuksi merkille, että myös alempana jokilaaksossa on ainakin yksi kohta, jossa kostean maaston vedet valuvat jyrkänteeltä alas rotkoon. Mitä todennäköisin jääpaikka talvella siis.

Köngäs oli hyvässä jäässä. Alapuolinen suvanto jäätyy tuskin koskaan kokonaan, mutta kiipeily lienee varmistettavissa ylhäältä putouksen niskalta. Varmistaja voi kiinnittää itsensä näköalakorokkeen vieressä kasvaviin puihin, ja kiipeilijän pitää laskeutua köydellä putouksen juurelle. Reitin voi valita jyrkintä tietä suoraan keskeltä tai hieman loivemmin sivulta kaartaen.

Jäätynyt Hepoköngäs

Könkään alapuolella joki virtaa vuolaasti hämyisessä laaksossa. Molemmin puolin kalliot kohoavat jyrkästi ja korkeat kuuset varjostavat mustaa vettä. Ja muutaman sadan metrin päästä laakson pohjoisreunalta löytyi ennustettu jääputous. Sen korkeus lienee kahdeksisen metriä, alin pystysuora puikko on ehkä viisimetrinen.

Salainen jääputous

Pakkasta oli kolmekymmentä astetta, päivän valoisat tunnit hupenivat ja mukaan pakotetun ensikertalaisen varmistajan sormet alkoivat jäätyä. Köyden piteleminen tunnottomin käsin alkoi vaikuttaa kohtuuttomalta riskiltä, joten kansanretkeilijä tyytyi iskemään hakkunsa kerran jääpuikon alaosaan ja poseeraamaan reippaan näköisenä. Mutta nyt on ainakin tiedossa, että helmi–maaliskuun valoisampina päivinä ja paksummilla jäillä täällä olisi tekemistä, jos on asiaa Kainuuseen ja väkeä riittää köyden molempiin päihin.

Kansanretkeilijä teeskentelee kiipeilijää. Kuvaaja Antti Sunell

25.12.2009
Ilmavat huoneet

Lisää rappiotunnelmia Kruunuvuoresta. Näissä huoneissa vetää niin, etteivät kummituksetkaan enää tarkene. Ehkä täällä olisi vielä parikymmentä vuotta sitten voinut kuvata kauhuelokuvan.

Ei janota enää

Aktiivinen, radikaali nuoriso harrastaa yhteiskunnallista taidetta. Univormun merkin pitää tietenkin näkyä. Onko tämä nyt, perhana, tarkoituksellista ironiaa?

Eiköhän vallata tämä talo

Olohuoneesta aurinkoinen merinäköala

Lännenelokuvan kulisseja: sivusta katsottuna tämä talo on aika ohut.

Lähestyn taloa hiljaa, varoen sala-ampujia

17.10.2009
Kruunuvuori, Kronberget

Kansanretkeilijä muistuttaa lukijoita lähiretkeilyn tärkeydestä. Kaukoretkelle pääsee ehkä keskimäärin kerran vuodessa, mutta lähiretkiä voi tehdä vaikka joka viikko. Polkupyörällä tavoittaa helposti parinkymmenen kilometrin säteellä olevat retkeilymaastot, joten lähiretkeiltävää aluetta kotimökin ympärillä on periaatteessa yli 1256 neliökilometriä – tästä tosin pitää laskea pois yksityiset tonttimaat ja vesistöt, ellei satu omistamaan venettä ja olemaan siten samalla kansanveneilijä. Julkisilla liikennevälineillä saavuttaa hieman satunnaisemmin kauempanakin sijaitsevia alueita, jotka matka-ajallisesti arvioiden voidaan lukea lähiretkeilyn piiriin.

Erämaalammen kirkkaus

Miten voi Helsingin perällä asuva lähiretkeilijä saavuttaa näin erämaisia tunnelmia? Huono kysymys, sillä vastaus tuli jo otsikossa: Laajasalon saaren länsiosassa sijaitsevassa Kruunuvuoressa. Tämä paikka on ollut kansanretkeilijän vierailuohjelmassa jo useamman vuoden, mutta vasta nyt tuli lähdettyä, kiitos Ylioppilaslehden muistutuksen. Lehdessä on tänä syksynä ilmestynyt mainio juttusarja lähimatkailusta. Myös Kansan Uutiset kirjoitti alueesta juuri.

Alue on melko pieni: pohjoiskärjestä öljysataman aitaan on 560 metriä ja leveyttä enimmilläänkin alle 400 metriä. Sen koluaa siis ristiin rastiin helposti parissa tunnissa. On siellä silti nähtävää: kolmenkymmenen metrin korkeuskäyrälle yltäviä jäkäläisiä kallioita, soistuva metsälampi, kilpikaarnaisia mäntyjä, jokunen jättiläiskuusi, arvovaltaisia tervaleppiä, jyrkkiä rantakallioita ja virkistävän vaihtoehtoinen näkymä yli Kruunuvuorenselän kohti Helsingin nientä. Palokärki huudahtaa, pienemmät tikat vilahtelevat kelojen lomissa ja tiaiset pyrähtelevät huviloiden romahtaneista katoista sisään.

Vaikka valokuvaaja yrittää dramatisoida, kummituksia ei näy eikä kuulu

Olihan idylli

Vanhat huvilat ovat niin huonossa kunnossa, että kummituksetkin ovat aikoja sitten muuttaneet pois. Useista on katto romahtanut sisään ja seinät tulevat kohta perässä. Mutta on tämä joskus ollut melkoinen kesäparatiisi. Pihalampi on kasvanut umpeen, mutta omenapuu tuottaa vielä satoa. Kansanretkeilijät yrittävät kolistella puusta evästä.

Kruunuvuorenselkä

Öljysataman paikalle tulee tuhansien asukkaiden uusi kaupunginosa, ja huvila-aluettakin epäilemättä jossakin vaiheessa kohennetaan, mitä se sitten merkitseekään. Kansanretkeilijä kehottaa käymään Kruunuvuoressa nyt, kun huvilat ovat vielä pystyssä. Tunnelma on varmasti toinen sitten, kun vieressä on uusi asuinalue, jonne kiskokiiturit kulkevat vetten yli Kruununhaasta.

11.10.2009
Cayambe 3

Tulkoon tähän vielä kuva kuvauspaikasta ja vastakuva iltapanoraamalle. Taivaalla on pilviä…

Iltapilvet Cayambella

Lisäys: pitihän tähän laittaa toinenkin kuva. Illan pilviä samassa ilmansuunnassa, tuolta tutulta kukkulalta kuvattuna. Tuo korkea pilvi voisi hyvinkin nousta Antisanalta.

Bienvenidos al refugio

Lisäys: kuva kämpästä.

7.8.2009