Totuus

Matti Sunellin blogi

Avainsana: Nepal

  • 4. lokakuuta: Kathmanduun

    4. lokakuuta: Kathmanduun

    Hirveästä hotellista oli ilo päästä pois. Aamiaispöydän ympärille ryntäsivät rahanvaihtajat, joten Kiinan valuutan sai pois taskuista kummittelemasta vaivattomasti. Eilisillä maastoautoilla ajettiin vielä hieman lähemmäksi rajaa, sitten odoteltiin, jonotettiin, odoteltiin, käveltiin ystävällisten rynnäkkökiväärimiesten ohi Nepalin puolelle siltaa, mentiin ravintolaan odottelemaan tavaroita ja uutta kuljetusta.

    Nepalin puoleisen kylän nimi on Kodari. Jätehuolto toimii täällä siten, että tavarat heitetään kätevästi rotkoon. Yllä näkymä ravintolan terassilta.

    Taloudellista matkustamista

    Joku oli ilmeisesti säästänyt kuljetuskustannuksissa (ehkä omaan taskuunsa?) ja tilannut pikkubussin ja kuorma-auton sijasta pelkän pikkubussin. Perällä olivat retkikunnan isot tavarat ja retkeilijöiden isot kassit, retkeilijät ja sherpat mahduttautuivat istuimiin, ja heidän päälleen ja keskikäytävälle kasattiin lisää reppuja. Sitten matkaan.

    Sirkka

    Tiet olivat paremmassa kunnossa kuin menomatkalla. Maanvyörymät oli saatu raivattua eikä teillä tulvinut. Matkan varrella pusikossa kävijää tervehtivät värikkäät sirkat. Kathmandussa oltiin meluisan ja pölyisän matkan jälkeen myöhään iltapäivällä. Retkikunnan tavarat vietiin varastoon, sitten mutkiteltiin vielä jonkin aikaa kaupungin sokkeloisia katuja, kunnes päästiin hotelliin. Seurasi ennen pitkää suihku, ruokailu ja rentoa oleskelua. Tässä Maxin raportti ja kuva. Paikka on muistaakseni Everest Steakhouse.

    Everest-olutta

    Seuraava jakso: Paluu

    Edellinen jakso: Dzapova-jäätikkö

  • 24. syyskuuta: lepoa perusleirissä – taas

    24. syyskuuta: lepoa perusleirissä – taas

    Taas levättiin perusleirissä, käytiin suihkussa, maleksittiin auringossa ruokailuteltan edessä, ihailtiin maisemia ja kuvattiin uusia pilvivariaatioita ympäröivistä huipuista. Tällä kertaa pilvet olivat irrottaneet Cho Oyun huipun läntisistä alarinteistä.

    Nangpa Lassa näkyi ihmisiä. Aamulla neljä kulkijaa kävi kiertämässä solan keskellä olevan luodon, ja myöhemmin päivällä solassa liikkui isompi joukko. Tapahtumahetkellä oli vaikea havaita, keitä liikkujat olivat, mutta valokuvia tutkiessa selvisi, että jäljet tulivat perusleiristä päin, jostain lähempänä jäätikköä olevasta leiristä. Mahtoivatko olla kiinalaisia? En tiedä millaisia lupia rajalla pyörähtäminen vaatii, mutta ulkopaikkakuntalaisena en ehkä paikan maineen tuntien uskaltaisi ihan rajalle asti kävellä.

    Nangpa Lan takana Nepalin puolella seisovalle jyrkälle vuoriryhmälle löytyi lopulta nimi: se on Lunag-massiivi, jonka korkein huippu Lunag Ri yltää 6907 metriin. Koko ryhmä näkyy esimerkiksi tässä panoraamassa. Yllä olevassa kuvassa taustana on huippu 6477. Korkeudet ovat kartasta Khumbu Himal 1:50000 (Nepal-Kartenwerk der Arbeitsgemeinschaft für vergleichende Hochgebirgsforschung Nr. 2, 1988). Kiitos Juhalle pitkäaikaisesta lainasta.

    Säätiedotukset kuulostivat suotuisilta: tiedossa ei enää ollut lunta, ainoastaan tuulta. Lepo jäisi päivän mittaiseksi, sillä huomenna lähdettäisiin yrittämään viimeistä akklimatisoitumisnousua kakkoseen, yli seitsemään kilometriin. Sitten tultaisiin vielä kerran alas, sillä lokakuun 3. päivän tienoille ennustettiin sääikkunaa, josta voisi pujahtaa huipulle.

    Seuraava jakso: Jäätiköllä

    Edellinen jakso: Alas – taas

  • Nangpa La aamusumussa

    Nangpa La aamusumussa

    Sitten maltillisempi panoraama. Nangpa Lan Nepalin puoleiset terävät huiput tuottivat kansanretkeilijälle paljon iloa esiintyessään mitä vaihtelevimmissa valaistuksissa ja pilviverhoiluissa. Aiheesta tulee tänne aikanaan aivan oma juttunsa.

    Tämä kuva on koottu vain seitsemästä valotuksesta. Hugin suoriutuu tehtävästä leikiten, eikä ohjelman työskennellessä ehdi edes teetä laittaa kiehumaan, niin kuin fotarin kanssa (no joo, muisti on sittemmin tuplattu 8 gigaan).

    Kuvaa käsitellessä piti kuunnella hyvin pitkästä aikaa tämä kappale. Hyräilin sitä levyhyllyä kaivaessani ja huomasi muistavani sävellajin. Sen verran taajaan tämä taisi tuolloin neljännesvuosisata sitten soida.

    Seuraava jakso: Puja

    Edellinen jakso: Kotiutumista ja jäätikköharjoittelua

  • Namaste, pentele

    Kylla kansanretkeilijan kulttuurimatkailuinto on nyt aika vahissa. Pakolliset temppelivierailut on tehty seka hindu-, buddha- etta apinatemppeliin. Hindutemppelialueella joen rannassa karytettiin lihaa ja varikkaasti maalatut pyhat miehet esiintyivat turistien kameroille. Buddhan puolella oli jotenkin siistimpi ja kaupallisempi meininki. Kaikki on tietty tuhansia vuosia vanhaa, ja paikat ja tavat nykyaan aivan samat kuin silloin kun kainuulaiset vasta laskeutuivat puista. Rasittavan kansanretken jalkeen tuntuu vain olevan vaikeaa innostua ja haltioitua. Taitaisi olla parempi tulla paikkakunnalle muutamaa paivaa ennen seuraavaa kansanretkea ja katsella paikkoja hieman etukateen valmistautuneena.

    Kathmandun turistialue on kavelty ja ulkoa opittu ja kavelyretkien piiria vaha vahalta laajennettu ymparistoon. En tieda voiko tasta kaupungista oppia pitamaan, nyt ei ainakaan vaikuta silta. Melu ja tungos hermostuttavat, samoin kaupustelijat, jotka jostakin syysta eivat ymmarra sanaa ”ei”, vaan kuvittelevat, etta kun turistin perassa tarpeeksi kauan kavelee, kehuu tavaraa ja alentaa sen hinnan lopulta naurettavan pieneksi (ja tekee itsestaan samalla naurettavan), niin turisti muka sitten suostuukin kauppaan.

    Aika ajoin taivaalta kuuluu kansanretkeilijan mielta rauhoittava aani, nousevan lentokoneen kohina, ja muistuttaa pian koittavasta kotimatkasta.

    Edellinen jakso: Paluu

  • Paluu

    Retkikunta palasi vuorelta pikavauhtia. Viimeiset jasenet tulivat alas lauantaina, jolloin myos sherpat purkivat jaljella olleet ylaleirit. Sunnuntaiaamuna purettiin perusleiri, pakattiin kamat jakkien kannettaviksi ja kaveltiin tien paahan eli valileiriin. Sielta maastoautoilla Tingriin ja edelleen valtatieta pitkin rajakaupunki Zhangmuun, jonne saavuttiin iltapimealla. Yon kauheassa hotellissa kesti, kun tiesi etta heti aamulla jatkettaisiin rajan yli ja yhta kyytia Kathmanduun asti. Nepalin puolella ahtauduttiinkin sitten ramisevaan bussiin, koko retkikunta ynna kaikki tavarat, ja ajettiin koko paiva Kathmanduun.

    Menossa on toinen kokonainen paiva Kathmandussa. Osa retkikunnan jasenista sai siirrettya lentonsa aikaisemmaksi ja on jo matkustanut kotiin. Kansanretkeilija ei onnistunut siirtamaan lentoaan ja viettaa taman viikon meluisassa, kaoottisessa, pohjoismaalaista jarjestykseen tottunutta mielta koettelevassa Nepalin paakaupungissa.

    Huipulle ei paasty vuoren ylaosan vaarallisen lumitilanteen takia, minka retkikunnan kuulumisia seuranneet jo tietavatkin. Kansanretkeilija teki kuitenkin oman henkilokohtaisen korkeusennatyksensa yopymalla kakkosleirissa 7100 metrissa. Uuteen ennatysyritykseen kolmosleirin tasalle 7400 metriin ei riittanyt enaa motivaatio, kun huipulle paasysta ei ollut toivoa.

    Lisaa yksityiskohtaisempia kertomuksia kuvien kera seuraa, kun kansanretkeilija paasee kotiin.

    Seuraava jakso: Namaste, pentele

    Edellinen jakso: Kathmanduun

  • Kathmandu

    Kansanretkeilija on toista paivaa pilvisessa, lampiman tihkusateisessa Nepalin paakaupungissa. Aika on mennyt aivan kokonaan retkikunnan  valmisteluihin, ehkapa nahtavyyksia ehtii katsella retkelta palattua.

    Everest-kengat on ostettu, ne tuntuvat istuvan villasukkien kanssa aika hyvin. Jaarautoihin piti ostaa pidennetty keskiosa, jotta ne ylettyvat valtavien kenkien paasta paahan. Untuvahousut ja kevyt untuvatakki perusleiria varten hankittiin paikkakunnan omalta untuvavarusteiden tekijalta. Lisaksi kaikenlaista pikkutarviketta, mm. ylimaarainen juomapullo, silla Dan suositteli huippupaivaksi kolmea litraa juomista. Kuljetuksia ja tavaroiden leirisailytysta varten piti ostaa viela toinen varustekassi.

    Kaikkea tavaramaaraa ei millaan voi kuljettaa kotiin, ainakin kengat taytyy myyda takaisin kauppaan. Harmi, silla niissa olisi ollut kotivaella ihmettelemista. Kirjakauppojen vuorikirjavalikoimat ovat huomattavat, ja paluumatkalle lahtiessa tarvitaan tarkkaa vaakaa, jotta sallittu 20 kiloa tulee tarkoin hyvaksikaytetyksi.

    Oikeastaan melkein kaikkien varusteiden hankkimisen olisi voinut jattaa Kathmanduun. Taalta saa kaikenlaisia retkeilytarvikkeita murto-osalla eurooppalaisista hinnoista. Supermarketista lahti ainakin viisi kiloa pahkinoita, kekseja ja suklaata retken paivaevaiksi.

    Ohjelmassa oli torstaina yhteinen illallinen, keskiviikkona aamiaisen jalkeen informaatiotilaisuus, ja paivan mittaan yleista valmistelua ja pakkaamista. Kuorma-auto tulee hakemaan tavarat illalla, retkikunnalla on heratys aamukahdelta ja lahto kohti Tiibetia neljalta. Jos tie on kunnossa (ei maanvyorymia), saatetaan jo iltapaivaksi ehtia ensimmaiseen Kiinan puolen majoittautumiskaupunkiin Nyalamiin.

    Koska koko ajan noustaan ylemmaksi vuoristoon, matkan varren kylissa viivytaan kaksi yota kussakin. Autolla ajettavan tien paahan, kiinalaiseen perusleiriin, tullaan siten aikaisintaan keskiviikkona. Siellakin viivytaan kaksi yota, ja kavelymatkan puolivalissa yksi tai kaksi yota. Varsinaiseen perusleiriin paastaan parhaassa tapauksessa siis ensi viikon lauantaina. Vuorella telttaillaan sitten seuraavat nelja viikkoa.

    Max ja Rajan, sikkimilaissyntyinen vuoriopas, ovat retkikunnan johtajia. Dan ei lahde vuorelle, vaan hoitelee asioita ja kouluttaa meita taalla kaupungissa.

    Nyt kansanretkeilija lahtee jo melko hyvin suunnistuskykyynsa luottaen pitkin Thamelin nimettomia ja sokkeloisia katuja kohti hotelliaan.

    Seuraava jakso: Nyalam

    Edellinen jakso: Kansanretki 8000

  • Kansanretki 8000

    Kansanretki 8000

    Keskiviikkoaamuna 1.9. nousee Helsingin maalaiskunnan lentokentältä Sassin MD-80 kyydissään kansanretkeilijä. Arlandassa kone vaihtuu Qatarin A330:een, joka suuntaa Persianlahden rannalle Dohaan. Muutaman tunnin öisen odottelun jälkeen toinen samanlainen kone ottaa ja kyyditsee retkeilijän Kathmandun Tribhuvanin lentokentälle. Siellä pitäisi olla portilla vastassa Everest Parivar Expeditionin työntekijän, joka saattaa matkustajan Beijing-hotelliin.

    Hotellissa retkeilijä odottaa tapaavansa Summitclimbin Cho Oyu -retkikunnan johtajat Dan Mazurin ja Max Kauschin ja muita retkikunnan jäseniä, joita tällä tietoa on yhteensä kymmenen. Seuraa tutustumista, koulutusta, varusteiden ja ruuan ostamista ja samalla ehkä hieman kaupunkiin tutustumistakin. Parin päivän kuluttua hypätään pikkubussiin ja lähdetään ajamaan kohti Tiibetiä. Retkikunta pyrkii Cho Oyun (8201) huipulle Tiibetin puoleista perusreittiä eli Tichyn reittiä pitkin.

    Moni varusteasia tuli hoidetuksi kuntoon jo Kansanretki 6000:ta valmistellessa, mutta jotakin uutta on vielä hankittu: tärkeimpänä uusi alppireppu, joka on hieman kevyempi, tilavampi ja kätevämmin pakattava kuin vanha. Tämäkin menee käsimatkatavarana, kun ottaa jäykisteen pois. Lisäksi muutama vaatekappale, sulkurenkaita, nauhalenkkejä, lisää muistia valokuville, aurinkolataukseen sopiva laturi kameran akuille, siteitä ja laastareita vaivaisenluun varalle, nerokas pissapullo.

    Seuraa pakkaamista, punnintaa ja uudelleenpakkaamista. Onneksi telttoja ja köysiä ei tarvitse kuljettaa kotoa asti, ja Kathmandun ruokakaupoista saa retkelle sopivaa evästä.

    Kuvassa Alpinist-monot tuuraavat Everest-monoja ja toimivat myös punninnassa sijaiskenkinä. Everest-töppöset tulevat mukaan Kathmandusta, samoin kuin untuvahousut. Kansanretkeilijä soitti jokin aika sitten sikäläiselle untuvapukujen valmistajalle ja varmisti, että housut ovat valmiina retkelle lähdettäessä. Siunattu teknologia! Toivotaan, että asia tuli puhelimessa selväksi.

    Retkikunnan uutissivu on jo olemassa! Totuus raportoi ennen ja jälkeen retken, mutta ajankohtaiset kuulumiset vuorelta sopii tarkastaa tuolta.

    Seuraava jakso: Kathmandu