Sipoonkorpi 6: Hältingträsk, Riängsbacken, Långkärrsberget

Sipoonkorven kaakkoiskulmaa voi lähestyä Knutersintieltä, Puroniityntieltä tai vielä idempää Immersbyntieltä. Valitsin näistä läntisimmän. Ulos tunkkaisesta sisäilmasta kosteaan syysilmaan ja kansanpyörä kohti Östersundomia ja Landbon risteystä!

Heti moottoritien pohjoispuolella, ennen piparkakkutaloaluetta, on sähkölinjan kohdalla metsätien alku. Tie on tietenkin suljettu automobiileilta, mutta pyörällä sitä pääsee ajamaan melkein kaksi kilometriä. Risteyksen tienoo on taas pysäköity täyteen henkilöautoja – sieniä löytyy vielä.

Itiöemät

Ensimmäinen pysäköintipaikka on Hältingträskin polun lähtöpaikassa. Leveä ja hyvin tallattu polku johtaa lammelle ja sen ympäri. Tänne sopii tulla retkelle lasten kanssa. Pohjoisrannan epävirallisella tulistelupaikalla onkin kolmen sukupolven retkue. Lampi on tyypillinen Sipoonkorven suorantainen pikkulampi.

Kartassa on paljon avokalliota moottoritien ja Puroniityntien nurkassa. Siellä on siis käytävä, ja sopivasti sinne johtaakin kantatien levyinen polku Hältingträskin itäpäästä. Muutaman minuutin kuluttua tiheässä metsässä vasemmalla näkyykin jyrkkä kalliorinne. Siitäpä ylös, ja kallion päällä odotteleekin jo ystävämme käpytikka. Kallio koostuu tavalliseen tapaan lukuisista kumpareista ja niiden väliin jäävistä jyrkkäreunaisista notkoista. Näköaloja ei ole, ja pohjoisreunan alla on asutusta.

Yhä ylös yrittää

Hieman idempänä, jo lähellä tietä, on kallion eteläreunassa erityisen jyrkkä kohta, jota täytyy tutkia lähempää. Täälläkin on kiipeilypaikka! Illalla selviää opaskirjasta, että kallio tunnetaan nimellä Backnäs ja reittejä on 6a:sta 7c:hen. Ei siis ehkä ihan ensi kesän reittejä kansankiipeilijälle. Ympäristö on sen näköistä, että kesäaikaan kiipeilijällä on paljon pieniä korkealta laulavia ystäviä.

Ripeästi takaisin ajoneuvon luokse, sitten ajoa sinne asti, missä tie muuttuu liejuiseksi poluksi. Runsas kilometri linnuntietä pohjoiseen on järvikatsastusohjelman seuraava kohde Genaträsk. Polku johtaa ensin halki vetisten, nuorta metsää kasvavien soiden, näyttääpä täällä olevan vanhaa peltoakin. Sitten pitkin kallioisia metsiä, kunnes tullaan Genaträskin länsipuoliselle mäelle. Täällä on kämppä, ikkunaluukut kiinni, ja alhaalla soisella rannalla saunantapainen.

Kämpän pihamaalta katsottuna lammen vastaranta ei näytä mitenkään erikoiselta. Siellä pitäisi kuitenkin olla Riängsbacken-niminen jyrkkä kallio. Täytyy siis yrittää kiertää lampi, täytyyhän täällä olla polkuja. Ojat ovat täynnä, ja täytyy varoa pulahtamasta liukkailta porraspuilta mustaan veteen. Ja onhan siellä lammen takana melkoisen hurja kallio.

Erämaan ryskettä

Eteläisemmän kallion kyljet ovat pyöreitä, kallion juuren kuusikkokorvessa on rytissyt myrskyllä. Pohjoisemman kallion reuna on pystysuora kahdeksan–kymmenen metrin seinämä.

Ehkei tällä retkellä sitten Fiskträskille asti, kun alkaa hieman tihuuttaakin, ja lammen pohjoisrannalla harhaudun ikävään ryteikköön. Reippaasti vain kotimatkalle. Mutta matkan varrella pitäisi varmaankin tarkistaa vielä yksi kallio, Långkärrsberget. Sen länsi- ja lounaispuolella näyttäisi nimittäin kartan mukaan olevan alavaa suota, joten ylhäältä saattaisi nähdäkin jotakin.

Erämaatako?

Kartanlukutaitoinen palkitaan. Kallio on tähänastisista avarin näköalapaikka, näkymät ovat länteen ja luoteeseen yli metsäisen suon. Degermossan asutus on tosin alle puolen kilometrin päässä, mutta sen voi mielessään unohtaa ja kuvitella katselevansa yli asumattomien selkosten. Käpytikka koputtelee täälläkin.

Kun kuusenlatvat ovat jalkojen tasalla, herää halu tarkastaa, josko kallio olisi kovinkin komea alhaalta päin katsottuna. Täytyy siis kiertää pohjoisen puolelta ja kävellä takaisin kallion juurta, niin asia selviää.

Eipä sitä kalliota alhaalta paljon näy, tiheä kuusikko alkaa heti seinämästä, maa on soistuvaa ja vaikeakulkuista, vaikka menee siellä joku polku eli metsäkoneen ura. Parhaimmillaan kallio näyttää tällaiselta:

Långkärrsbergetin eteläreunaa

Tämän sarjan kaikki osat:

  1. Kalkkiruukki, Högberget ja Storträsk
  2. Hiidenkirnut, Brännbergen ja pyöräily-yritys
  3. Hindsbyn seutu, Gillerberget, Jöusjärv
  4. Bakunskärrs träsket, Hyppjaskärr, Brännberget
  5. Brännberget, Grytberget ja Holmmossen
  6. Hältingträsk, Riängsbacken, Långkärrsberget
  7. Jöusjärv, Gillermossarna ja Gillerberget
  8. Fallträsk, Ängesböle, Byabäcken
  9. Gumböle träsk, Hyppjaskärr, Kurberget
  10. Talven yritystä

julkaisi

tämän aihepiiriin

kuuluvan jutun.

Kommentit

Yksi vastaus artikkeliin “Sipoonkorpi 6: Hältingträsk, Riängsbacken, Långkärrsberget”

  1. Anomuumi

    Kiitos sivuistasi, mainiota tietoa!

    Just palasin Genaträskiltä. Siellä rannassa tosiaan on sauna (lukittuna oli sekin) ja ihan hyväkuntoinen uimalaituri. Teräsportaatkin vielä. Luxusta.

    Mikäpä siinä skinnydippaillassa kun ei ollut ketään mailla eikä halmeilla. Yksi pienlentokone tosin häiritsi luonnonrauhaa. Mutta aika pieni first world problem, sanoin.

    Sudenkorennot vain pörisi ja hitto että olivatkin massiivisen kokoisia. Joitakin myös minulle oudompia lintuja, mutta ei tullut monokulaaria messiin. Ehkä haukkakin lensi lammen yli. Ei ole ornitologin vikaa minussakaan, mukava vain katsella mitäpä puuhailevat.

    Kerrassaan upea paikka uida. Ei tietenkään Meikon voittanutta olekaan, mutta huomattavasti lyhyempi matka kuitenkin fillaroida Kulosaaren ostarilta.

    Fiskträskillä olen pari kertaa käynyt aiemmin uimassa, mutta tämä paikka oli mulle ihan tuntematon.

    Hyvin löysin ohjeillasi perillä ilman karttaa. Tai oikeastaan seurasin vain maastopyörien jättämiä jälki, heh.

    Tosin polku tuntui pitemmältä kuin olin kuvitellut.

    Välillä tuntui, että suuntakin oli jotenkin väärä eli usko oli kyllä koetuksella. Vielä kun oli niin helvetin kuuma päiväkin.

    Meinasin jo palata takaisin ”risteykseen” josta muistikuvien mukaan piti myös mennä polku mäen länsipuolelta kiertäen. Sitten näin lipputangon. :)

    Hienoon paikkaan on tölli pystytetty, näkymä lammelle tosiaan vähemmän vaikuttava. Toisaalta oma viehätyksen siinäkin, että on vähän kuin piilossa.

    Mitäs muuten nuo lammen ympärillä Karttapaikassa näkyvät kaksi muuta rakennusta ovat? Kävitkö ne kiertämässä, tai onko muuten parempaa tietoa?

    Ennen kotiinpaluuta pulahdin lopuksi vielä veteen ja nakupetteröin melkein ”fillariparkille” asti siinä uskossa, että olisi ollut edes vähän vilpoisempi olo. Varsinkin kun jäi tietysti se lippiskin roikkumaan fillarin sarviin…

    Onnekseni löysin sattumalta vähän kauempaa leiripaikalta jonkun jälkeensä jättämän Tokmannin pipon. Oli se varmaan aika pitkään roikkunut puun nokassa, mutta putsasin roskat hittoon. Kuuppa kiitti vaikka olisi se väri voinut olla joku muukin kuin normimusta. Well, you can’t have all…

    Siedän aika huonosti jengiä jota ei hotsita kääntyä takaisin ja hakea unohtamiaan kamoja. Varmaan just siksi, että ne eivät maksa mitään.

    Periaatteessa jotain uimakamoja ei tarvitsisi säästäväisen kaverin ostaa ollenkaan. Useimmiten kun jossain hiippailee niin aina löytyy jotain. Parhaimmassa (tai pahimmassa, miten sen nyt ottaa) tapauksessa on valinnanvaraa.

    Viime viikolla just otin uimahousut Meikosta talteen. En tosin ollut ihan vakuuttunut, että olivatko miesten uimahousut kun kangas tuntui tavanomaista ohuemmalta. Mutta toisaalta, miten selittyisi tilanne, että nainen muistaa ottaa yläosan mukaansa, mutta ei pöksyjä?

    Ehkä alkoholilla oli asian kanssa jotain tekemistä? Oli aika siivottomassa kunnossa joten siivosin mestan. Hanapakkauksesta olisi saanut kaksi ihmistä vielä ihan mukavan nousun, mutta en jaksanut alkaa uimaan vastarannalle mistä olin uimalla saapunut. Eikä helteessä tankojuoppolukaan toisaalta ihan hirveästi houkutellut. Eikä toisaalta ollut Syrah-rypälettäkään joka ei ole lämmöstä moksiskaan, niin asettelin nätisti tiiligrillin viereen josko Caberne sekoitus kuitenkin saattaisi jollekin maistua.

    Se on kummallista miten jengillä ei ole mitään ongelmaa jaksaa kantaa viinojaan sinne sun tänne, mutta roskikseen asti niitä ei juomisen jälkeen jakseta oikein kiikuttaa – puhumattakaan että vietäisiin kotiin eikä kuormitettaisi veronmaksajia sillä, että jonkun homma on käydä tyhjentämässä roskista tuollaisetkin mestat joihin ei autolla edes pääse kovin lähelle.

    Se siitä aiheesta.

    Olisiko tosiaan kulunut 5 minuuttiakaan paluumatkasta kun olin jo rutikuiva, että se siitä viilennyksestä…

    Olin sepustuksestasi jotenkin ymmärtänyt, että olisi ollut ”parkkikselle” asti normihiekkatietä, mutta näinhän ei sitten aivan ollutkaan. :) Hitto, piti oikein nousta satulasta ja taluttaa jotkut mäet. Takaisin päin oli mukavampi rullailla, mutta aika isoja ja teräviä kiviähän tuolla kärrypolulla on.

    Vähän ennen parkkipaikkaa tuli kyllä joku vastaan, olisiko sitten ollut matkalla jompaan kumpaan vastarannan mökkiin (aina olettaen, että mökkejä ovat)? Go figure.

    Mutta hemmetti, pitää varmaan taipua ja kysyä partiolaisilta josko saisi oman avaimen saunalle mikäli liittyisi kannatusmielessä jäseneksi.

    Onkohan järvi muuten edes Helsingin puolella? Herra Googlen mukaan olisi. Siinä tapauksessa kaupungin pitäisi ostaa tönö ja sauna itselleen. Ei tuollaista paikkaa kyllä mielestäni saisi hontata pari seuraa jotka eivät kuitenkaan siellä juuri koskaan käy jos veikata pitäisi.

    Tietysti vaatisi sen, että idiootit pysyisivät poissa. Joku urpohan sen kävisi polttamassa ihan vaan koska se on siellä…

    Toisaalta on kyllä niin syrjäinen sijainti sekä vaikeakulkuinen (siis relatively speaking) reitti perille, että voisi se ehkä ehjänäkin säilyä… Hmmm… Vaatisi sen, että tiet/polut jätettäisiin nykytilaisiksi. Ja sen, että mainittaisiin korkeintaan jossain nettilistauksessa, mutta ei mainostettaisi muuten mitenkään. Kuvauksessakin pitäisi oikein korostaa perille pääsyn hankaluutta ja kestoa.

    That ought to do it.

    Mä luulen, että alan käydä kyllä tuolla Fiskträskin sijaan vaikka sekin on tosi upea paikka. Luulisi löytyvän kanttarelleja koivuista päätellen. Tänä syksynä tosin taitaa jäädä sienisaaliit vain haaveeksi.

    Viimeinen asia minkä juuri tajusin on, että Landbon bussithan pysähtyvät käytännössä ihan vieressä. Sweet….

    Monikohan landbossa böndäävä tietää paikasta, saati on sinne asti vaivautunut kulkemaan? Luulen, että harvassa ovat, välttämättä ei kukaan. Taitavat olla enemmänkin automiehiä ja -naisia jotka suhailevat citymaastureillaan ”parempiin” kohteisiin. Siellä missä palvelut ovat.

    Sweet deal keeps getting ever more sweeter. Priceless.

    Vielä kerran kiitos sinulle, että sait minut lähtemään. Mukavia kiipeilyhetkiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *