Aurinkotuuli

Tuuli puhaltaa keltaisia vaahteranlehtiä linnoituksen ruohoisten vallien välissä.

Lappeenrannan linnoituksessa vallitsi tänään luja aurinkotuuli, joka viskeli vaahteranlehtiä päin kulkijaa.

50D:n raakakuvan koko on keskimäärin 20 megatavua. Odoteltaessa, että Applen ohjelmiin tulee tuki 50D:lle, työnkulku on esimerkiksi seuraava:

Kuvat kamerasta EOS Utilitylla. Muunto DNG-muotoon Adobe DNG Converterilla. Käsittely toistaiseksi iPhotolla (tässä vain hieman tummien alueiden aukaisua ja puhkipalamisen lieventämistä sekä pieni värikorostus). Tallennus JPEGiksi ja Totuuteen.

DNG-tiedosto on hieman pienempi kuin CR2-tiedosto. Ei kai se vaan hukkaa tietoa?

Kuvasin 2/3 aukon alivalotuksella. Näin ensi alkuun vaikuttaa siltä, että tummien alueiden jälkikäteinen valottaminen tuottaa miellyttävämpää jälkeä kuin vaaleiden himmentäminen.

Automaattista taidetta

Itäkeskus, metroasema, kameran automaattitaidetta bussi 95:sta

Harrastin tänään työmatkalla yhden käden näppäilyä, sekä muuten vain että erästä toista aihetta varten, josta myöhemmin. Canon Powershot A70 osoitti yllättävää omintakeista luovuutta. Sillä on joskus tapana tuhota kuva häiriöllä, josta esimerkkinä tämä kuva, jota yritin hätäisesti korjailla Gimpillä ja jonka ehdoin tahdoin törkeästi julkaisin. Tänään kamera päätti tehdä taidekuvia puolestani.

Kamera oli viitisen minuuttia päällä, kun odottelin kotiin vievää säkkiä (joka oli myöhässä) ottaakseni kuvan, jolla voisi neuvoa vieraille, mistä laiturista ja minkänumeroinen säkki tuo matkustajan tänne MItäkeskuksen metroasemalta. Ajattelin ottaa puolitaiteellisen kuvan alivalotuksella vastavaloon, mutta kamera pani paremmaksi. Kuva näkyi tällaisena kameran LSD-ruudussa, ja sellaisena se myös tallentui muistikortille. En käsitellyt kuvaa mitenkään, pienensin vain Totuudessa käyttämääni vakiokokoon (pitkän sivun pituus 666 pikseliä, jpeg-pakkaus 80 prosenttia).

Espoo36Esbo

Totuus suosittelee vilpittömästi Antti Sunellin valokuvanäyttelyä Espoo36Esbo, joka on esillä syyskuun 14. päivään asti Galleria Espoonsillassa.

Näyttelyssä on filmirullallinen digikuvia Espoosta. Tämän katsojan mieleen jäivät erityisesti tiheän oksiston ja jäätyneen lammen pinnan mosaiikki; kiivas, suorastaan pyörryttävä myrskyn aiheuttama liike; pehmeäksi aikavalotettu virtaava vesi, josta paljastuu sinivihreä hehku, ja toinen kultalankoina säkenöivä virta; ärsyttävä vihreä kerrostalo sekä kyhmyjoutsen, jonka kumppani on uinut kaukaisuuteen.

Sitten viime näyttelyn on tapahtunut huomattavaa teknistä ja taiteellista kehitystä, mikä ei tarkoita, että edellinenkään olisi huono ollut.

Vaikka näyttelygalleria sijaitsee Espoon virastokeskuksessa (virallinen katuosoite on Virastopiha 3), sinne on mitä helpoin tulla esimerkiksi junalla. Asemalaiturilta kävelyä on noin kolme minuuttia. Kun katsoo aikataulut huolellisesti, voi Helsingistä käydä kertaseutulipun voimassaoloaikana, ja hyvin ehtii katsoa koko näyttelyn. Auki se on ti–pe 10–14 ja la–su 12–15.

Elokuvien äskettäinen Helsinki

Kun kaupunkia rakennetaan, meitä päivittäin ympäröivä maisema muuttuu usein jyrkästi. Kuitenkin totumme muutoksiin yllättävän nopeasti, ja jo vuoden parin päästä joudumme suorastaan muistelemaan, miltä jokin paikka näytti ennen. Vanhoja valo- ja elokuvia on kiintoisaa katsella tarkastellen, mikä maisemassa on muuttunut. Joskus tarkastelusta tulee aivan tunnistustehtävä.

Elokuvia saa nykyään mukavasti DVD:nä, joten elokuva-arkisto ei ole enää ainoa mahdollisuus, jos haluaa palata vaikkapa niihin elokuviin, jotka jättivät pysyviä jälkiä Kajaanin elokuvakerhon lauantain päänäytöksissä ja sunnuntain 16 millin näytöksissä elokuvia ahmineeseen lukiolaiseen.

Kun sitten katsoo jonkin tällaisen, ja vieläpä Helsinkiin sijoittuvan, elokuvan oltuaan parikymmentä vuotta Helsingissä käymässä, näistä tunnistustehtävistä saa nauttia kunnolla. Kesti tovin, ennen kuin tajusin, mitä maisemaa tästä ikkunasta katsellaan:

ikkuna.jpg

Jätän paikan, elokuvan ja vuoden lukijan mietittäväksi. Tämä on samasta elokuvasta, ja paikka on helppo tunnistaa, vaikka maisema on aivan äskettäin muuttunut täydellisesti:

aukio.jpg

(Kuvakaappauksia pystyy tekemään VLC:llä, Applen DVD-soittimessa se on estetty. Joskus täytyy VLC:ssäkin turvautua vippaskonsteihin. Linnaahan tästä julkaisemisesta luultavasti tulee, vai sopisikohan tähän vielä sitaattioikeus?)

(Ja vielä tekniikkahuomautus: Safarilla WordPress ei näköjään toimi kunnolla. Bloggaukseen on siis käyttäminen Firefoxia.)

Lisäsin kuvia:

Taustan kukkuloille nousi aivan uusi kaupunginosa 80-luvulla:

vaunut.jpg

Pasilan vanha asema oli paikoillaan vielä minunkin aikanani:

asema1.jpg

Kuulovaurio ja Oudot ambienssit

Kuulovaurio-podcastin ensimmäinen jakso ilmestyy nyt. Samalla alkaa uusi sarja Oudot ambienssit: äänimaisemia, joita ette toivottavasti tunnista aivan ensimmäisten sekuntien aikana. Äänitteitä ei ole käsitelty muutoin kuin äänitysteknisiä häiriöitä varovasti poistamalla. Kommenteissa voitte pohtia äänten alkuperää ja olemusta.

Oudot ambienssit, osa 1

Kuulovaurio-podcastin tilausosoite on http://sunell.fi/kuulovaurio.xml.

Uudistetut ohjeet podcastien tilaamiseen iTunesilla.

Vanhat Välikohtauksia-podcastin jaksot ovat vielä kuultavissa, tilausosoite on http://sunell.fi/podcast/kohtauksia.xml. Uusia jaksoja ei enää ilmesty, mutta jotkin jaksot saattavat palata uudessa asussa Kuulovaurioon.