Avainsana: Andit

Harjoituskierroksia

Kansanretkeilyn aikataulu on ollut melkoisen tiukka, joten raportteja ei ole ehtinyt kirjoitella päivittäin. Huaraziin tultiin kaksi iltaa sitten, eilen käveltiin kolmesta ja puolesta tonnista 3800 metriin harjoittelemaan tekniikkoja ja tänään noustiin neljästä tonnista viisitonniselle huipulle.

Tämä juttu tulee nyt aluksi pelkkänä tekstinä, katsotaan kohta onnistuisiko kuvien lisääminen tällä nettilocutorion koneella.

Colectivot, rämisevät kuudella penkkirivillä varustetut Toyota Hiacet, kuljettavat matkustajia kaupungin ja ympäröivän maaseudun välillä. Maaseutu tarkoittaa vuorten alarinteillä kiemurtelevien teiden varsilla olevia pieniä kovin köyhän oloisia asumuksia ja viljelyksiä. Kansanretkeilijän seurue matkasi kahtena päivänä maaseudun halki kolmessa tonnissa olevasta kaupungista noin kolmeen ja puoleen tonniin totuttelemaan ilmaan ja harjoittelemaan vuorilla käyttäytymistä.

Ja tänään noustiin jo viidessä tonnissa olevalle kiviselle huipulle, josta oli aikamoiset näköalat Cordillera Blancan valkoisia katedraaleja muistuttaville huipuille. Palkkioksi onnistumisesta kansanretkeilijä sai ikävän päänsäryn, joka alkoi vasta alhaalla kaupungissa.

Huomenna alkavat tositoimet. Silloin ajetaan tien päähän ja kävellään Ishincan laakson perusleiriin, josta käsin seuraavan viikon aikana yritetään kolmea viisi-kuusitonnista huippua.

Retken pääkohde Huascarán näkyy kaupunkiin hyvälla ilmalla. Siellä on kuulemma vielä aika talviset olot, paljon lunta ja hankalia railojakin, joten ei ole aivan varmaa, että nousua päästään yrittämään. Mutta runsaassa viikossa olot ehtivät muuttua, joten toiveikkaita ollaan.

11.6.2010
Kansanretki 6000

Suomalaiset Everest- ja Lhotse-joukkiot (tässä, tässä, tässä, tässä ja tässä) ovat palaamassa Kathmandun kasvispatojen ja Everest-olutmukien ääreen, joten nojatuolikiipeilijät voivat hetkeksi nousta venyttelemään raajojaan. Pian voidaankin istuutua seuraamaan vaikkapa suomalaista Karakorum-kiipeilijää tai vaikkapa kansanretkeilijää!

Kansanretki 6000 starttaa runsaan viikon päästä, maanantaina 7.6., kun Kelmin putte starttaa Helsinki-Vantaalta aamulla kello 7.10. Amsterdamissa vaihdetaan triplaseiskaan, ja 17 tunnin kuluttua lähdöstä ollaankin sitten Limassa. Retkikohteena on Cordillera Blanca, sen viisi- ja kuusitonniset ihan älyttömän hienon näköiset vuoret. Kansanretki 6000 on samalla syyskuussa alkavan Kansanretki 8000:n harjoitus- ja akklimatisoitumisretki.

Kansanretkeilijä on viime päivät hoidellut pakettiin kevään viimeisiä päivätöitään ja juossut ja pyöräillyt ympäri kaupunkia saamassa piikkejä olkavarteensa, sovittamassa piilolinssejä ja täydentämässä varusteitaan. Puntari on kaivettu esiin ja kamat ovat ruvenneet leviämään pitkin makuuhuoneen lattiaa. Varustus pitäisi saada puristettua 20 kiloon. Näön vuoksi tässä on levitettynä kuvausta varten osa varusteista. Huomaa KR 8000:ta varten hankittu untuvatakki ja linnunkakka ikkunassa.

Tiukkaa tekee, kun teltta ja ehkä vielä köysikin pitää pakata mukaan. Lentoyhtiöt syrjivät reippaita vuoristokiipeilijöitä vakavasti: 90-kiloinen kanssamatkustaja kuljettaa mahassaan sen minkä 70-kiloinen kansanretkeilijä joutuu panemaan vaa’an kautta koneen ruumaan.

Täytyy myöntää, että ulkoiluvälinevalmistajat auttavat retkeilijää painonpudotuksessa – tietysti rahaa vastaan. On olemassa ihan uskomattoman kevyitä vaatteita. Kansanretkeilijä hankki tänään höyhenenkeveät softshell-housut ja hypisteli heliuminkeveitä villa-aluspaitoja. Pakko ne on kai huomenissa mennä ostamaan. Ei kehdannut samalla kertaa, nuuka mies. Toisaalta untuvamakuupussia tai jäähakkua tahi -rautoja ei paljoa kevyemmäksi saa käytettävyyden kärsimättä.

Jos zoom-objektiivi vaihdetaan 195 grammaa painavampaan, pitää paino varmaan ottaa takaisin kengissä.

Kansanretki 6000:n kohteet helpoimmasta vaikeimpaan ja yritysjärjestyksessä: Urus, Ishinca, Tocllaraju, Huascaran Sur. Sitten jos kaikki menee hyvin, ehkä vielä Chopicalqui. Ja jos oikein kilttejä olemme, pääsemme katsomaan maailman kauneinta vuorta Alpamayoa.

Totuus kertoo Kansanretki 6000:sta aina tilaisuuden tullen. Reaaliaikaista satelliittilähetystä tai Spot-seurantaa ei ole luvassa, koskaan.

26.5.2010
Cayambe 3

Tulkoon tähän vielä kuva kuvauspaikasta ja vastakuva iltapanoraamalle. Taivaalla on pilviä…

Iltapilvet Cayambella

Lisäys: pitihän tähän laittaa toinenkin kuva. Illan pilviä samassa ilmansuunnassa, tuolta tutulta kukkulalta kuvattuna. Tuo korkea pilvi voisi hyvinkin nousta Antisanalta.

Bienvenidos al refugio

Lisäys: kuva kämpästä.

7.8.2009
Cayambe

Tässä on nyt sitten minun versioni siitä, mitä on edellisen vuoripanoraaman kuvaajan selän takana. Tämmöinen on Cayamben kämpän ympäristö: avara pihamaa. Vuorelle pitää sitten jatkaa kävellen kämpän takana olevan mäen ylitse. Me emme kiivenneet tälle vuorelle, kunhan retkeilimme lähitienoilla totutellen ilmaan ja harjoittelimme jääkiipeilyä kämpän oikealla puolella näkyvällä jäätiköllä.

Juha kuvasi keskellä laskeutuvan sinikeltaisen miehen hetkeä aikaisemmin.

Pihtien pitämät näkyvät, mutta uskon kuvan kuitenkin tuottavan enemmän iloa kuin harmia. Katsotaan nyt, ehdinkö opetella fotaria tällä erää niin paljon, että saisin saumat pois.

22.7.2009
Quito

Quiton alue on pitkä ja kapea, koska kaupunki sijaitsee vuorijonojen välisessä laaksossa. Suunnilleen puolivälissä kaupunkia on El Panecillo -niminen kukkula, ja sen päällä seisoo suojelusenkeli, Virgen de Quito. Se katsoo pohjoiseen, rikkaampiin kaupunginosiin. Tässä kuvassa keskellä on Quiton vanha kaupunki ja sen takana liikekeskusta.

22.7.2009
Cayambe

Tein erilaisen version Cayamben majan luota etelään kuvatusta panoraamasta, joka on tässä laajempana. Näkymä on kuvattu 7.11.2008. Isot vuoret ovat Antisana ja Cotopaxi, ja Cotopaxin vasemmalla puolella kaukana näkyy Chimborazo. Ilinizan kaksoishuippu on kaukana oikealla.

Minusta kiehtovinta tässä näkymässä on se, mikä ei oikeastaan näy. Ruskeat vuoret näyttävät kumpuilevan rauhallisesti, ja muutama korkea lumihuippu kohoaa ympäristöään ylemmäksi. Mutta kuvauspaikka on neljän ja puolen kilometrin korkeudessa, ja vihertävänruskeiden kukkuloiden väliset laaksot ovat todellisuudessa erittäin syviä ja jyrkkiä. Aavistuksen siitä saa, kun katsoo oikeassa reunassa näkyviä viljelyksiä ja taloja ja teitä, jotka kiemurtelevat vuorten rinteillä. Panoramiossa olevassa kuvassa näkyy myös Cayamben kaupungin laakso ja vastapäinen rinne. Matka kaupungista tänne ylös kestää maastoautolla monta tuntia.

Läheisten vuorten lumiraja näyttää olevan suunnilleen katsojan korkeudella. Se on itse asiassa puolisen kilometriä korkeammalla. Antisana on 55, Cotopaxi 85 ja Chimborazo yli 180 kilometrin päässä. Jossakin Cotopaxin ja Ilinizan puolivälissä näkyvän tumman huipun suunnassa on kuudenkymmenen kilometrin päässä miljoonakaupunki Quito.

Tämä kuva näyttää, mitä on kuvaajan selän takana. Se on tosin otettu illalla. Tämä panoraama on kuvattu aamulla, sillä iltapäivällä vuoret yleensä peittyvät pilviin. On itse asiassa melkoinen yllätys herätä tähän maisemaan ensimmäisenä aamuna, kun illalla saavuttaessa on näkynyt vain ruskeita kukkuloita ja harmaita pilviä.

22.7.2009
Kuvien kehitystä

Ecuadorin-retkeltä kertyi kuvia runsas muistikortillinen, 16 gigaa. Suurimman osan aikaa kuvasin tosin tuplana eli tallensin raakakuvan lisäksi pienimmän mahdollisen jpeg-kuvan, jotta saisin kuvia nopeasti Totuuteen. Nyt on menossa kuvasadon perkaaminen ja kuvien jalostaminen esillepanoa varten.

Työkaluksi raakakuvien kehittämiseen hankin Aperturen. Sekä sen kuvastonhallinta- että kuvankäsittelyominaisuudet vaikuttavat lupaavilta ja tarpeisiini riittäviltä. Ohjelmassa on tarvittavat toiminnot kuvien valotuksen, värisävyjen ja terävyyden säätöön samoin kuin rajaukseen ja oikaisemiseen, siis kaikki mitä tarvitaan realistisen valokuvan säätämiseksi esityskuntoon. Varsinaisia kuvamanipulaatio-ominaisuuksia Gimpin tai Photoshopin tapaan ei ole.

Olen ruvennut pitämään siitä periaatteesta, että työn perustana oleva data – alkuperäinen kuva-, ääni- tai mikä tahansa vastaava tiedosto – pidetään muuttamattomana turvassa, ja muokkaukset tallennetaan metadatana erilliseen tiedostoon (tässä tapauksessa Aperturen ”kirjastoon”: saapa nähdä, kuinka vauhdikkaasti ohjelma toimii sitten kun kirjastossa on kymmenentuhatta muokattua kuvaa). Aperturessa muokkaukset saa yksi kerrallaan päälle ja pois päältä klikkaamalla rastin ruutuun, joten muutosten vertaileminen on kätevää. Tällainen työskentelytapa vaatii tietenkin tietokoneelta paljon laskentatehoa, ja aina vain enemmän sitä mukaa kuin kuvien pikselimäärä, äänen näytteenottotaajuus, bittitarkkuus ja vastaavat kasvavat. Sain jo katsella rantapallon pyöritystä ensimmäistä julkista kuvaani kehittäessäni – toivottavasti tämä johtui vain siitä, että ohjelma teki samanaikaisesti esikatselukuvia taustalla, eikä esim. firewire-väylän tiedonsiirron hidastelusta tai itse ohjelman hitaudesta.

Panen ensimmäisiä siedettävähköjä kuvia Panoramioon: säästän hieman omaa veppitilaani ja kuvat saavat ehkä vähän laajemman levikin. Panoramiosta saa halutessaan syötteen, joten uusista kuvista saa helposti tiedon, eikä tarvitse vanhanaikaiseen tapaan availla sivuja varmuuden vuoksi käsipelillä.

En osaa vielä valottaa 50D:llä täydellisesti: ensimmäiseen kuvaan jäi tummiin kohtiin kohinaa, joka näkyy, kun kuvaa katsoo täydessä koossa. Samoin eräät auringonlaskukuvat, jotka pienessä koossa näyttivät kovinkin hienoilta, paljastuivat täysikokoisina varsin kohiseviksi. Saamme ehkä piakkoin auringonlaskuaiheesta teknisesti täydellisiä kuvia Panoramioon toiselta retkeläiseltä.

Ensimmäinen kuva on siis otettu Chimborazon huipulta ehkä suunnilleen itään, jolloin kuvassa näkyvä tulivuori voisi olla Tungurahua. Hieman harmittaa, että olen sekä Chimborazon että Cotopaxin kanssa ilmansuunnissa aika sekaisin ja epävarma ottamieni kuvien suunnista.

30.11.2008
Chimborazo

Kansanretkeilijä jaksoi kömpiä Chimborazon huipulle tänä aamuna ja sai uuden kakkosen korkeusennätystensä luetteloon. Edellisen jutun kommentissa mainittu atomikello näytti huipulla huomattavasti vähemmän kuin jutussa uskoteltu 6310 metriä. Mutta laitetaan tähän vielä kansanretkeilijän kolmen kärki espanjankielisen Wikipedian mukaan, kun kerran Etelä-Amerikassa ollaan: Aconcagua 6962, Chimborazo 6310 ja Cotopaxi 5897 metriä.

Lähtö oli taas keskiyöllä, ja kakkoshuipulle osuttiin juuri auringon noustessa kuuden aikaan. Varsinaiselle päähuipulle päästiin pariakymmentä minuuttia myöhemmin auringon jo paistaessa. Täysikuu valaisi nousua, joten otsalampuille ei ollut paljonkaan tarvetta.

Reitti on suoraviivaisempi kuin Cotopaxilla: alussa kierretään muutamia pystysuoria kallio- ja jääseinämiä, sitten kuljetaan jonkin matkaa kapeaa lumiharjannetta, kunnes saavutaan loputtoman pitkälle lumirinteelle, joka johtaa suoraan kakkoshuipulle. Huippu on näkyvissä tuntikausia, eikä juuri näytä tulevan lähemmäksi. Lopulta sinne kuitenkin päästään, ja samalla näkyy muutaman sadan metrin päässä oleva päähuippu. Reput jätetään kakkoshuipulle ja kävellään laakean painanteen yli päähuipulle.

Lumi oli monin paikoin hankalaa: murtuvan kuoren alla oli jauhoa, jossa askel valui taaksepäin. Teräs-Edgarkin sai tehdä tosissaan töitä polkiessaan askelmia pettävään lumeen.

Alas tultiin nopeasti, ja kämpällä oltiin puoli yhdeksän jälkeen. Kansanretkeilijän polvi kesti laskeutumisen hyvin. Lienee kysymys jonkinlaisesta henkimaailman asiasta, että polvi ei kipeydy vuoristokiipeilyssä, mutta tulee kipeäksi lenkkeilyssä. Tai sitten fysioterapeutin määräämät harjoitukset saivat jalan kuntoon parissa viikossa ennen matkaa.

Huomenna mennäänkin sitten viidakkoon lämmittelemään pakkasesta pikkuisen turtuneita sormenpäitä.

Matkaa valaissut täysikuu väistyy ja nouseva aurinko heittää Chimborazon varjon taivaalle.

Chimborazon huipun jäätikköä

14.11.2008
Baños

Kansanretkeilijä on viettänyt lepopäivää Bañosin kylpylä- ja matkailukaupungissa. Ollaan alhaalla, 1900 metrissä. Täällä eletään tulivuoren juurella: vieressä kohoava Tungurahua on aktiivinen, ja sitä tarkkaillaan jatkuvasti. Kansanretkeilijän seurue kuljetettiin autokyydillä ylös vuoren rinteelle, missä tarkkailuaseman hoitaja kertoi tulivuoresta ja sen tarkkailusta. Kotkat liitelivät harjanteen vieressä, joten retkitoverit kaivoivat kauko-objektiivinsa repuistaan.

Vuorokauden kuluttua ollaan jo Chimborazon (6310 metriä) juurella, ja retken kovin koetus alkaa. Sen perusteella, miten ankarasti Cotopaxilla piti ponnistella, ei ole ollenkaan varmaa, että Chimborazolla päästään ylös asti.

12.11.2008
Cotopaxi

Kansanretkeilijä koki tänään rankimman fyysisen ponnistuksensa sitten muinaisen Aconcagualle nousun. Ecuadorin-retken ensimmäinen suurtavoite, nousu vajaan kuuden kilometrin korkuisen Cotopaxin huipulle, onnistui teräskuntoisen oppaan Edgarin johdolla. Edgar piti semmoista tahtia, että huipulla oltiin vajaa tunti ennen auringonnousua ja maisemien näyttäytymistä jouduttiin odottelemaan. Kansanretkeilijä puuskutti nousun aikana moneen kertaan henkihieverissä yli nelikymmenasteisia lumirinteitä kiivetessään, ja huipulla valokuvausaika jäi lyhyeksi kylmyyden takia.

Sää oli täydellinen, ja suurimman osan aikaa matkaa valaisi täysikuu. Ripuli, joka juoksutti kansanretkeilijää illan aikana useampaan kertaan, hävisi onneksi yhteentoista mennessä, jolloin oli ”herätys”.

Cotopaxi

11.11.2008