13.4.2015
Aamuyöstä oli taivaasta humahtanut parikymmentä senttiä lunta ja lisää tuli koko ajan. Polulle ei kannattanut lähteä liukastelemaan ja kenkiä kastelemaan. Tuli pakollinen lepopäivä, mutta ohjelmaa oli pian tiedossa.
Lähdettiin hakemaan retkelle siunausta ylä-Pangbochessa asustavalta uskonoppineelta lama Gesheltä. Hän oli kuulemma pyhempi mies kuin itse Tengbochen luostarin päällikkö.
Majatalossa meille myytiin satasella (noin eurolla) kermanvalkoiset huivit, joita tehtävässä tultiin tarvitsemaan. Johtajamme opetti, miten huivin sisään kääritään seteli ja miten päin huivi ojennetaan lamalle. Huivinpätkät leikattiin suoraan rullasta, siis ainakin uskonnonharjoittamisen rekvisiitan tuotanto on täällä hyvin rationalisoitua.
Retkue nousi jonossa pitkin lumisia polkuja ala-Pangbochesta ylä-Pangbocheen. Suuren rakennuksen hämäriä käytäviä kuljettiin isoon huoneeseen, jonka ikkunanurkassa pyhä mies istuskeli hyväntuulisena leikkiä laskien.
Retkikunnan sherpat aloittivat. Perusleirissä tarvittava hengellinen varustus kuten rukousliput sai lamalta siunauksen. Sitten retkikunnan jäsenet kukin vuorollaan polvistuivat tai kumartuivat laman eteen. Hän humautti ojennetun huivin tottuneesti auki, niin että raha solahti pöydälle. Sitten hän asetti huivin retkeilijän niskaan ja sitoi ohuen narunpätkän tämän kaulan ympäri. Muutama sana, ja retkeilijä oli varustettu onnella. Koko suoritus oli ohi minuutissa.
Mutta kyllä taas hävetti. Pakkohan ei olisi ollut osallistua, mutta uteliaisuudesta ja kuvitellusta kohteliaisuudesta tein kuten melkein kaikki muut – vain yksi vanhimmista retkikunnan jäsenistä tyytyi seuraamaan menoja sivusta. En olisi voinut kuvitella kaukaisempaa tunnetta kuin henkisyyden tai pyhyyden kokemus.
Buddhalaiset itse näyttävät suhtautuvan menoihin jotenkin vakavan ja leikillisen sekaisesti. Tapahtuma on tärkeä, muttei kuolemanvakava. Sen kuluessa voidaan rupatella niitä näitä ja naureskella hauskoille sutkauksille, ja kesken kaiken on näköjään sallittua vastata puhelimeen ja puhua minuuttitolkulla.
Mutta minua jokainen kohtaaminen uskontojen, pyhien paikkojen ja menojen kanssa työntää kauemmaksi uskonnoista. Eurooppalainen järkiperäinen maailmankuva on jokaisen kaukomatkan jälkeen yhä läheisempi ja tärkeämpi. Tutustuminen vieraisiin kulttuureihin opettaa huomaamaan uskonnollisten aatteiden toivottomuuden.
Siunattuina retkeilijät nousivat tutustumaan vielä ylempänä sijaitsevaan jonkinlaiseen vetäytymismajaan. Tarkempi merkitys jäi hämäräksi. Ennen alakylään palaamista katsastettiin vielä ulkona katoksessa istuva värikäs guru- tai jumalhahmo, joka näytti olevan enemmän hindun kuin buddhan miehiä. Rahaakin olisi voinut panna lippaaseen patsaan viimeistelyä varten.
- 7.4. Kathmandu: byrokraattinen rituaali
- 8.4. Kathmandu: koulutusta ja kiipeilykauppoja
- 9.4. Kathmandu–Lukla–Phakding: lento ja kävelyn alku
- 10.4. Phakding–Namche: juhtia ja riippusiltoja
- 11.4. Namche ja näköala Everestille
- 12.4. Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari
- 13.4. Pangboche, lumi ja pyhä mies
- 14.4. Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse
- 15.4. Chukhung ja Lhotsen eteläseinän sankarit
- 16.4. Dingboche–Lobuche: kylä maailman reunalla
- 17.4. Lobuche – Gorak Shep – perusleiri: vuorten syliin
- 18.4. perusleiri: asetutaan taloksi
- 19.4. perusleiri: puja
- 20.4. Pumorin rinteillä
- 21.4. perusleiri: huoltopäivä
- 22.4. käynti jääputouksessa
- 23.4. jääharjoittelu
- 24.4. valmistautumista tositoimiin
- 25.4. jääputous, ykkösleiri ja järistys
- 26.4. ykkösleiri: epätietoisuutta
- 27.4. ykkösleiri: helikopterien hurinaa
- 28.4. ykkösestä perusleiriin
- 29.4. perusleiri: väki vähenee, olo ankenee
- 30.4. perusleiri–Pangboche: nyt riitti
- 1.5. Pangboche–Namche: some ja omenatorttu
- 2.5. Namche–Lukla: lentoa odotellessa
- 3.5. Lukla–Kathmandu
- 4.5. Kathmandu: kakkua, kahvia ja pitsaa
- 5.5. Kathmandu: raportti ministeriölle
- 6.5. Kathmandu: näin kulutan aikaa
- 7.5. Kathmandu–Helsinki
Olen samanmoisessa seremoniassa ollut enkä voi tuosta olla eri mieltä kanssasi, tuntuu lähinnä kuin kävisi kioskilla ostamassa onnea. Mutta toki kulttuuria, vaikea arvioida ainakaan omalla kokemuksellani käyttääkö paikalliset kioskipalveluita minkä verran.
Uskonnot herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita, hyvin paljon niiden varjolla on pahaa tehty ja tehdään edelleen. Buddhalaisuutta sinänsä henkilökohtaisesti arvostan kaikista uskonnoista eniten siksi, että sen nimissä käsitykseni mukaan pahanteko on ollut vähäisintä (uskaltaisinko noin sanoa). Lisäksi siinä suhtaudutaan kaikenlaisiin luontokappaleisiin kunnioittavasti.
Minunkin suhtautumiseni buddhalaisuuteen on ollut – ja lienee yhäti – vähiten penseää, ellei suorastaan myönteistä. Sitähän ei välttämättä jumalain puuttuessa edes luokitella uskonnoksi, jos jumalolentoja pidetään uskonnon kriteerinä. Tuntuu suorastaan käsitteellisesti mahdottomalta, että jossain Etelä-Aasiassa, olikohan nyt Burmassa, on ”ääribuddhalaisia”, jotka vainoavat muslimeja.
Mutta tästä ajaudutaan helposti loputtomaan keskusteluun siitä, onko se joka sanoo olevansa buddhalainen, muslimi ym. ”oikea” kyseisen uskonnon harjoittaja ja millainen kukin uskonto ”pohjimmiltaan” ja ”todellisuudessa” on.