15.4.2015
Tämän jutun otsikkokuvassa on sama vuori kuin edellisessä, mutta sata astetta käännettynä. Siis Ama Dablam pohjoisesta.
Haluan noudattaa toverini suositusta ja nähdä hiljaisen laakson ja sitä ympäröivät vuoret. Kun muut lähtevät niille samoille kukkuloille, joilla kävin eilen, lähden kävelemään vastakkaiseen suuntaan, laaksoa ylös kohti itää ja Chukhungin kylää.
Tawoche (eli Taboche, Tobuche, Tāuje, Taweche, Tawache, Tawetse, 6495 m) näkyy nyt hyvin, kun muistaa välillä pysähtyä ja katsoa taakseen – ylämäkeä ei juuri ole, joten jalat melkein pyrkivät juoksuun. Jangbu muuten sanoi tuon vuoren nimen niin, että toisessa konsonantissa huulet hipaisevat toisiaan poksahtamatta ja hampaiden koskematta (siten se ei taida konsonantti ollakaan) ja toinen vokaali vivahtaa u:hun.
Ollaan sivussa Everestin valtatieltä, joten kulkijoita on vähemmän. Kiviaitojen ympäröimiä laitumia ja yksittäisiä tupia on pitkin joen vartta ja korkeammallakin tasaisilla paikoilla. Jossain puolimatkassa Chukhungiin on Lhotsen eteläseinällä henkensä heittäneiden puolalaisten muistomerkki.
Rafał Choeda, Czesław Jakiel ja Jerzy Kukuczka kuuluivat retkikuntiin, jotka 1980-luvulla yrittivät nousta tätä kolmikilometristä seinämää. Nykyään he lienevät kotkia, jotka liitelevät vuorenseinämän liepeillä ja kukkuloiden yllä. Ensimmäisinä eteläseinän onnistuivat kiistattomasti nousemaan venäläiset 1990.
Chukhung on alussa linkittämäni jutun ajoista kasvanut. Yleensäkin koko kansanretkellä näin monta upouutta tai rakenteilla olevaa majataloa, ja retkitoverit tiesivät kertoa muutamasta rakennuksesta, ettei sitä vielä vuosi sitten ollut.
Majataloissa taitaa olla Island Peakille menijöitä. Läheisessä rinteessä yksi ryhmä harjoittelee köydellä laskeutumista ja jumarointia.
Nousen kylän vierestä Chukhung Rin esikukkulalle viiteen tuhanteen metriin. Alarinteillä tapaan kotkottavia kanalintuja, ylempänä liitelevät kotkat, joita näkyy parhaimmillaan kuusi yhtä aikaa.
Island Peakin tumma länsisivu on ikään kuin laakson päätykolmiona. Amphu Labtsa -solan kautta pääsisi toiseen laaksoon. Ja vilahteleeko seitsentonnisen Baruntsen huippu pilvien lomasta harjanteen takaa? (Lisäys 12.5.2016: se muuten taitaa olla Makalu.)
Odottelen, että minulle näytettäisiin vielä edes vilaus Lhotsen eteläseinämästä, mutta esirippu taitaa tänään pysyä kiinni.
Tässä vielä panoraama.
- 7.4. Kathmandu: byrokraattinen rituaali
- 8.4. Kathmandu: koulutusta ja kiipeilykauppoja
- 9.4. Kathmandu–Lukla–Phakding: lento ja kävelyn alku
- 10.4. Phakding–Namche: juhtia ja riippusiltoja
- 11.4. Namche ja näköala Everestille
- 12.4. Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari
- 13.4. Pangboche, lumi ja pyhä mies
- 14.4. Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse
- 15.4. Chukhung ja Lhotsen eteläseinän sankarit
- 16.4. Dingboche–Lobuche: kylä maailman reunalla
- 17.4. Lobuche – Gorak Shep – perusleiri: vuorten syliin
- 18.4. perusleiri: asetutaan taloksi
- 19.4. perusleiri: puja
- 20.4. Pumorin rinteillä
- 21.4. perusleiri: huoltopäivä
- 22.4. käynti jääputouksessa
- 23.4. jääharjoittelu
- 24.4. valmistautumista tositoimiin
- 25.4. jääputous, ykkösleiri ja järistys
- 26.4. ykkösleiri: epätietoisuutta
- 27.4. ykkösleiri: helikopterien hurinaa
- 28.4. ykkösestä perusleiriin
- 29.4. perusleiri: väki vähenee, olo ankenee
- 30.4. perusleiri–Pangboche: nyt riitti
- 1.5. Pangboche–Namche: some ja omenatorttu
- 2.5. Namche–Lukla: lentoa odotellessa
- 3.5. Lukla–Kathmandu
- 4.5. Kathmandu: kakkua, kahvia ja pitsaa
- 5.5. Kathmandu: raportti ministeriölle
- 6.5. Kathmandu: näin kulutan aikaa
- 7.5. Kathmandu–Helsinki
Vastaa