Tuntumaa jääputoukseen

Kiipeilijät kävelevät sisään jääputoukseen

22.4.2015

Oli aika työntää puoli päätä leijonan kitaan. Khumbun jääputousta pidetään Everestin eteläpuolen ja Lhotsen reitin vaarallisimpana kohtana. Siinä jäätikkö pusertuu ulos Everestin, Lhotsen ja Nuptsen ympäröimästä laaksosta, jonka nimi on Läntinen punssimalja (Matti A. Jokisen hieno suomennos Malloryn 1921 antamasta nimestä Western Cwm) tai Hiljaisuuden laakso (sveitsiläisten 1952 antama nimi).

Putouksen korkeus on noin puoli kilometriä ja sen juurella sijaitsee Everestin perusleiri ja yläreunalla leiri 1. Virratessaan hitaasti maljalaakson kynnyksen yli jäätikkö lohkeilee satojen metrien levyisiksi ja kymmenien metrien korkuisiksi viipaleiksi. Putouksen keskivaiheilla jääviipaleet katkeilevat ja halkeavat torneiksi, jotka aikanaan kaatuvat ja hajoavat lohkareiksi. Alaosassa virta rauhoittuu, ja aurinko vähitellen sulattaa pystyyn jääneet jäätornit ihmeellisiksi purjeiksi, joita sanotaan myös pyhiinvaeltajiksi. Vaeltaessaan kymmenien kilometrien matkan purjeet kutistuvat ja lopulta raukeavat olemattomiin.

Kiipeilijäryhmät nousevat aamuhämärässä jääputoukseen — Jääputouksen alaosa on aamuhämärässä sininen ihmemaa.

Koska jäätikkö elää, tornit kaatuvat ja railot aukeavat, reitti rakennetaan joka vuosi uudestaan ja sitä ylläpidetään jatkuvasti. Tätä varten työskentelee erikoismiesten ryhmä, joka rahoitetaan retkikuntien lupamaksuista. Nämä jääputoustohtorit etsivät turvallisimman – tai vähiten vaarallisen – reitin, merkitsevät polun, kiinnittävät jyrkkiin paikkoihin köydet ja virittävät alumiinitikkaat sellaisten railojen yli, joita ei voi kiertää.

Astuminen aamuhämärässä siniseen jäämaailmaan ja nousun aloittaminen on ihmeellinen uni. Vastaantulevien kiipeilijöiden seurassa on koera. Osaako se ylittää tikkaita, vai pannanko se ylityksen ajaksi reppuun?

Aiemmin reitti kulki lähellä putouksen vasenta laitaa, Everestin harjanteen juurella. Harjanteella roikkuvia jäämassoja oli jo vuosia pidetty uhkana kiipeilijöille, mutta reitti pysyi paikallaan, koska se oli siinä helppokulkuisempi kuin jos se olisi tehty keskemmälle putousta.

Huhtikuussa 2014 riski toteutui, ja riippuvan jäätikön reunasta romahti pala putoukseen. Jäävyöryssä menetti henkensä 16 ihmistä, ja kiipeily loppui siihen. Niinpä vihdoin nyt, 2015, reitti on rakennettu uudestaan lähelle jääputouksen oikeaa reunaa, Nuptsen rinteiden juurelle.

Kiipeilijät levähtävät jääputouksen tasaisella kohdalla — Välillä on tasaista ja levähtämään voi pysähtyä melko turvallisesti.

Nousemme ehkä kolmanneksen putouksesta. Reitti tuntuu helpolta, harvoin on edes niin jyrkkää, että pitäisi kunnolla tukeutua köysiin. Puolivälissä käynyt Karel sanoo, että koko alaosassa ei ole yhtään tikasta. Tätä kirjoitettaessa huhtikuussa 2016 kerrotaan, että putous on tänä vuonna selvästi vaikeampi ja vaatii paikoin suoranaista kiipeilyä.

Jääputouksen alaosa, perusleiri ja Pumori

Aurinko nousee Lhotsen takaa ja osuu putoukseen. Pian tulee lämmin. Tasaisella kohdalla on mahdollista seisoa polun sivussa, syödä eväitä ja päästää kulkijoita ohi. Lähdetään paluumatkalle. Helpoissa paikoissa uskaltaa jopa nostaa katseen polusta ja ihailla maisemaa. Parin päivän takainen näköalaterassimme Pumorilla on hivenen korkeammalla kuin tämänpäiväinen kääntöpaikkamme.

Jääraudat riisutaan ja aurinkosuojaa levitetään — Jääraudat ja valjaat riisutaan putouksen juurella. Joukossa tunnettu Everest-elokuvaaja.

Tuntumaa jääputoukseen

22.4.2015

Kommentit

Vastaa Peruuta vastaus