18.4.2015
Tässä sitä oltiin, kotona. Näin oli paras ajatella, sillä perusleiri tulisi olemaan asuinpaikkamme seuraavan kuukauden ajan, ehkä pidempäänkin. Jos säitä jouduttaisiin kovasti odottelemaan, täällä saatettaisiin asustella touko-kesäkuun vaihteeseen asti. Kiire pois ja olo mukavaksi!
Henkilökunta oli pystyttänyt leirin liki valmiiksi: ruokailu-, keittiö-, varasto-, vessa- ja suihkuteltat ja jokaiselle oma asuinteltta. En ollut ensimmäinen leiriin saapuja, mutten viimeinenkään. Sain valita kohtuullisen hyvän teltan, mutta retken kestäessä tulin oppimaan hyvän telttapaikan kriteerit:
Alustan tasaisuus on tietenkin tärkeää, jotta nukkumisesta ylipäänsä tulee mitään. Teltan kannattaa olla mieluummin kummulla kuin notkossa, etteivät sulamisvedet tihku lattiakankaan saumoista sisälle. Äkkinäinen ei päältä katsoen heti huomaisi, että koko kylä on jäätikön päällä. Jääkumpuja nimittäin peittää harmaa ja ruskea kaikenkokoisista kappaleista koostuva kivikko ja sora. Päivän lämmössä jää sulaa ja pienet puroset lirisevät kivien alla pitkin jään pintaa. Kaukaa viisas rakentaa kivistä tasaisen terassin telttansa alle. Kova urakka, mutta tuottaa mukavuutta viikoiksi.
Ensimmäinen perusleiriaamu valkeni kirkkaana. Yöllä oli humahtanut muutama sentti uutta lunta, ja jäätikkö hohti puhtaan valkoisena.
Summitclimbin leirissä oli jo tovin majaillut elokuvantekijöiden ryhmä. Kolme miestä oli kuvaamassa dokumenttia Everestin perusleiristä ja sen historiasta. He eivät olleet osa kiipeilyryhmää, vaan olivat hankkineet majoituspalvelut retkikunnalta. Yksi miehistä teki jo lähtöä kotimatkalle, mutta Tom ja Woody kiehtovine tarinoineen olivat seuranamme tulevat päivät.
Jälkeen jättäytyneet retkeläiset tupsahtivat leiriin sopivasti lounaalle. Iltapäivällä he lähtivät, ensin Kala Pattarille, sitten osa kohti päätavoitettaan Island Peakia ja osa kotimatkalle.
Perusleiri sijaitsee Khumbu-jäätikön mutkassa, jossa vuorien välistä pusertuva jääputous asettuu tasaiseksi jäävirraksi. Jäätikössä on selvästi kaksi erilaista osaa. Sisäkaarteessa on puhtaan valkoisia jäätorneja, jotka ovat muodostuneet pystyyn jääneistä lohkareista ja jotka auringon lämpö on muotoillut kaareviksi purjeiksi. Ulkokaarre on kuin maansiirtotyömaa. Epäsäännölliset kummut ja notkot ovat kokonaan vuorista rapautuneen kiviaineksen peittämät. Perusleiri pystytetään vuosittain tälle alueelle. Kaistojen välissä on tasainen notko, jossa kirkas puro solisee.
- 7.4. Kathmandu: byrokraattinen rituaali
- 8.4. Kathmandu: koulutusta ja kiipeilykauppoja
- 9.4. Kathmandu–Lukla–Phakding: lento ja kävelyn alku
- 10.4. Phakding–Namche: juhtia ja riippusiltoja
- 11.4. Namche ja näköala Everestille
- 12.4. Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari
- 13.4. Pangboche, lumi ja pyhä mies
- 14.4. Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse
- 15.4. Chukhung ja Lhotsen eteläseinän sankarit
- 16.4. Dingboche–Lobuche: kylä maailman reunalla
- 17.4. Lobuche – Gorak Shep – perusleiri: vuorten syliin
- 18.4. perusleiri: asetutaan taloksi
- 19.4. perusleiri: puja
- 20.4. Pumorin rinteillä
- 21.4. perusleiri: huoltopäivä
- 22.4. käynti jääputouksessa
- 23.4. jääharjoittelu
- 24.4. valmistautumista tositoimiin
- 25.4. jääputous, ykkösleiri ja järistys
- 26.4. ykkösleiri: epätietoisuutta
- 27.4. ykkösleiri: helikopterien hurinaa
- 28.4. ykkösestä perusleiriin
- 29.4. perusleiri: väki vähenee, olo ankenee
- 30.4. perusleiri–Pangboche: nyt riitti
- 1.5. Pangboche–Namche: some ja omenatorttu
- 2.5. Namche–Lukla: lentoa odotellessa
- 3.5. Lukla–Kathmandu
- 4.5. Kathmandu: kakkua, kahvia ja pitsaa
- 5.5. Kathmandu: raportti ministeriölle
- 6.5. Kathmandu: näin kulutan aikaa
- 7.5. Kathmandu–Helsinki