Raportti ministeriölle

5.5.2015

Lhotse-retkikunnan nimellisenä johtajana minun piti antaa asianmukainen raportti matkailuministeriölle. Retkeilyfirman johtaja Murari haki minut hotellin pihasta pikkuautollaan ja pujotteli sitten kapeita kujia väljemmille, mutta aina yhtä kaoottisille kaduille.

Matka ministeriöön lienee linnuntietä pari, kolme kilometriä, mutta mutkittelevan reitin ansiosta pääsin näkemään kaupunkia vähän laajemmalti. Rikkoutuneita rakennuksia oli siellä täällä. Iso, vanha, valkoinen koulu oli tuhoutunut pahasti. Läheinen suuri urheilukenttä- ja puistoalue oli kotinsa menettäneiden telttakylänä.

Ministeriössä ei tarvinnut tällä kertaa odotella aivan tolkuttomasti. Jonkin verran kuitenkin, niin että sain kuullakseni jonkun virkamiehen valitteluja maata kohdanneesta kamalasta onnettomuudesta. Niinpä niin, tiedän kyllä. Mitäs aiotte nyt tehdä?

Sain sitten eteeni virallisia papereita, joita Murarin ohjeiden mukaan täyttelin. Minä täytin englanninkielisen ja Murari nepalinkielisen version. Minä päivinä retkikunta oli ollut missäkin paikassa? Mitä korkeuksia oli vuorella saavutettu? Sitten nimikirjoitukset alle. Toivottavasti ei tullut allekirjoitettua kovin kohtalokkaita sitoumuksia.

No, jos tulikin, eiköhän Nepalin matkailuministeriön arkistojärjestelmä pidä huolen siitä, ettei niitä ihan heti kaiveta esille:

Saatan kuulostaa ivalliselta ja ylimieliseltä, kun piruilen virkamiehille. Ja onko oikein, että istun hienoissa kahviloissa ja ahmin kakkua, kun maa on hätätilassa?

Enköhän parhaiten auta avustustöitä pysyttelemällä poissa ammattilaisten jaloista ja lähtemällä kotiin niin pian kuin suinkin. Voin sitten kotoa käsin antaa rahaa asiantunteviksi ja riippumattomiksi tuntemilleni avustusjärjestöille. Pakollisena odotusaikana mielelläni kannan rahani paikkakunnan palveluelinkeinoille.

Ja Nepalissa byrokratia ja kehnosti toimiva hallitus ovat useammankin maata tuntevan mielestä suurin este maan toipumiselle ja kehittymiselle. Tätä kirjoitettaessa maanjäristyksestä on vuosi, ja vielä monet odottavat apua.

Onneksi löytyi ruokaloita, jotka selvästi olivat erikoistuneita täyttämään laihtuneiden retkeilijöiden vatsoja:

• 7.4. Kathmandu: byrokraattinen rituaali
• 8.4. Kathmandu: koulutusta ja kiipeilykauppoja
• 9.4. Kathmandu–Lukla–Phakding: lento ja kävelyn alku
• 10.4. Phakding–Namche: juhtia ja riippusiltoja
• 11.4. Namche ja näköala Everestille
• 12.4. Namche–Pangboche ja Tengbochen luostari
• 13.4. Pangboche, lumi ja pyhä mies
• 14.4. Pangboche–Dingboche: Ama Dablamin sivuitse
• 15.4. Chukhung ja Lhotsen eteläseinän sankarit
• 16.4. Dingboche–Lobuche: kylä maailman reunalla
• 17.4. Lobuche – Gorak Shep – perusleiri: vuorten syliin
• 18.4. perusleiri: asetutaan taloksi
• 19.4. perusleiri: puja
• 20.4. Pumorin rinteillä
• 21.4. perusleiri: huoltopäivä
• 22.4. käynti jääputouksessa
• 23.4. jääharjoittelu
• 24.4. valmistautumista tositoimiin
• 25.4. jääputous, ykkösleiri ja järistys
• 26.4. ykkösleiri: epätietoisuutta
• 27.4. ykkösleiri: helikopterien hurinaa
• 28.4. ykkösestä perusleiriin
• 29.4. perusleiri: väki vähenee, olo ankenee
• 30.4. perusleiri–Pangboche: nyt riitti
• 1.5. Pangboche–Namche: some ja omenatorttu
• 2.5. Namche–Lukla: lentoa odotellessa
• 3.5. Lukla–Kathmandu
• 4.5. Kathmandu: kakkua, kahvia ja pitsaa
• 5.5. Kathmandu: raportti ministeriölle
• 6.5. Kathmandu: näin kulutan aikaa
• 7.5. Kathmandu–Helsinki